Kahvia ja kehräystä

24.7.2018

Kissakahvilan perustaminen ei ole mahdotonta, mutta vaatii vähän ekstraa sekä liiketilalta että perustajalta. Todelliselle kissaihmiselle se on kuitenkin unelmien täyttymys.

Kissakahvila Helkatissa Helsingin keskustassa on uninen tunnelma. Eräs karvainen koristetyyny oikaisee tassunsa ja loikkaa lattialle. Sen kaveri nukkuu kerällä nojatuolissa. Viisi muuta lauman jäsentä piilottelee jossakin.
 
Kissoja on kohdeltava kunnioittaen; niitä ei saa häiritä, jos ne haluavat olla omissa oloissaan. Täällä Helkatissa on voimassa melkein samat säännöt kuin Tampereen Purnauskiksessa ja Tallinnan kissakahvila Nurrissa – kuten myös niiden kaikkien inspiraatiolähteessä, lontoolaisessa Lady Dinah’s Emporium -kissakahvilassa. 
 
 
Kissakahvilakonsepti on alun perin Aasiasta, missä osasyy niiden suosioon on se, että useinkaan pieniin kaupunkiasuntoihin ei saa ottaa lemmikkejä. Kysyntää niillä näyttää olevan Euroopassakin: Lady Dinah’s Emporium sai alkunsa, kun sen perustaja Lauren Pears keräsi joukkorahoituskampanjalla alkupääoman. Tampereen Purnauskiksen on sanottu olevan jopa Tampereen yksi matkailuvaltti. Nurrin perustajapariskunta teetti markkinointitutkimuksen selvittääkseen, millainen kysyntä kissakahvilalle olisi Tallinnassa, ja nyt paikka on vetänyt sekä paikallisia että turisteja jo kolmen vuoden ajan.
 

Vaikeuksien kautta kahvilaksi

Kipinä Suomen ja Viron ensimmäisiin kissakahviloihin syttyi sattumalta melkein samaan aikaan vuonna 2014: Nurrin omistajapariskunta JJ Illend ja hänen vaimonsa Helen Jõudna olivat nähneet televisiossa Lady Dinah’sin, ja Purnauskiksen perustaja Tiina Aaltonen taas luki samasta kahvilasta netistä. ”Tuohon ei ikinä saisi lupaa Suomessa”, hän pohti miehensä kanssa.
 
Eikä se ihan yksinkertaista ollutkaan, sillä kissat kahvilassa asettavat erityisvaatimuksia liiketilalle, ja niitä varten tarvitaan perinteisen byrokratian lisäksi eläintenpitolupa, terveysviranomaisten lupa ja eläintarkastajan vierailu. Etenkin konseptin suomalaisella pioneerilla Aaltosella oli vaikeuksia.
 
”Terveysviranomaiset sanoivat, että jos kissakahvilan perustamisen voisi mitenkään kieltää, he kieltäisivät sen”, Aaltonen muistelee nyt.
 
JJ Illendin mukaan kissakahvilan perustaminen ei Virossakaan ollut ongelmatonta. EU sallii kissakahvilan perustamisen, mutta kuten Suomessakin, hygieniasäännökset ovat tiukat.
 

Kahvila suunniteltu kissojen ehdoilla

Sekä Suomessa että Virossa ulkoa kahvilatilaan on oltava kaksi ovea. Ovet pidetään suljettuna, ja asiakkaat pääsevät kulkemaan vain työntekijän avulla. Myös keittiön ja asiakastilojen välissä on kaksi ovea, jotka on pidettävä suljettuina.
 
”Kissakahvila tarvitsee erittäin tehokkaan ilmastoinnin, ja keittiössä ja säilytystiloissa on korkeampi ilmanpaine kuin muualla. Tällöin ilma virtaa siisteistä tiloista pois eikä toisin päin”, Illend selittää. 
 
Monelle työntekijälle kissakahvila on unelmatyöpaikka, mutta siivoamista ja järjesteltävää on päivittäin paljon, eikä pelkästään hygieniavaatimusten takia: ”Jos jätät illalla vaikka kynttilän ja pöytäliinan pöydälle, niin normaalissa kahvilassa ne ovat aamullakin siellä, mutta ei kissakahvilassa,” Illend kuvaa hymyillen.
 

Luonne ratkaisee

Aaltonen haluaa, että hänen kahvilansa tarjoaisivat elämyksellisiä asiakaskokemuksia ilman kissojakin, mutta toisaalta kissakahvila on enemmän kuin paikka, josta saa erinomaista kahvia ja purtavaa. Arki kissakahvilassa pyörii kissojen ehdoilla. Kun kissa haluaa nukkua, sitä ei saa häiritä. Kissoilla on piilopaikkoja, joihin ne voivat mennä yleisöä pakoon. 
 
Kissat ovat löytäneet tiensä sekä Helsinkiin, Tampereelle että Tallinnaan eri reittejä. Iso osa Nurrin kissoista on Läänemaan kissojen löytötalosta, ja Kisu ry tekee tiivistä yhteistyötä Helkatin ja Purnauskiksen kanssa.
 
Kahvilaan ei silti voi ottaa mitä tahansa kissaa, sillä vain sosiaaliset kissat viihtyvät jatkuvassa huomiossa. Aaltonen onkin sitä mieltä, että kissatuntemus on työssä ehdoton vaatimus, sillä todellinen kissaihminen tunnistaa kyllä sopivan kissan.
 

Kissojen hyvinvointi pääasia

”Joskus joku ottaa meihin yhteyttä arveltuaan, että joku kissa sopisi Helkattiin tai Purnauskikseen. Katsomme aina tilannekohtaisesti, miten toimitaan. Joskus käy myös niin päin, että kissa ja työntekijä löytävät toisensa, ja silloin kissa voi muuttaa työntekijän luo. Kissojen etu on tärkein”, Aaltonen painottaa. Myös Nurrissa kuvio on samanlainen. Nurrissa kanta-asiakas ja kissa ovat joskus kiintyneet niin paljon toisiinsa, että kissa on saanut muuttaa asiakkaan luo.
 
Aaltonen perusti Tampereen Purnauskiksen ilman mitään ennakkokokemusta kahvilatyöstä, mutta rakkaus lajiin sai hänet ostamaan myös Helsingin kissakahvilan sen alkuperäiseltä perustajalta. Aaltosella ja hänen miehellään on kotona yhdeksän kissaa, Purnauskiksessa kahdeksan ja Helkatissa seitsemän.
 
”Mutta omasta kissakahvilasta haaveilevalle sanoisin, että kannattaa ottaa yhteyttä minuun. Neuvon mielelläni”, Suomen ainoa kissakahviloitsija lisää. 
 
Teksti: Selja Tiilikainen/Otavamedia Kuva: Sarri Kukkonen