Näin Surffibussiunelmasta tuli totta

Mikä on Juhla Mokka Surffibussi?
Play
Kalle Carranza johdattaa surffin perusteisiin
Play
Surffibussin matkassa
Play
Näin Surffibussi syntyi!
Play

Surffibussin tekijät

Juho "Johnny" Mikkonen
Suomen Lainelautaliiton toiminnanjohtaja Juho Mikkonen, lempinimeltään Johnny, toimii Surffibussin projektivetäjänä. Hän koordinoi Surffiliiton puolelta koko projektia, ja on haalinut kasaan Suomen parhaat surffarit. Johnny pitää huolen siitä, että bussi pysyy liikkeessä! Johnny on surffannut 12-vuotiaasta lähtien aina tähän päivään asti - yhteensä 24 vuotta. Ensimmäiset surffit alkoivat Floridassa, ja siitä alkaen laji on ollut merkittävä osa elämää. Aikuisiällä surffaus on hallinnut lomasuunnitelmien lisäksi myös asuinpaikkaa ja Johnny onkin asunut puolet elämästään ulkomailla mm. Costa Ricassa, Argentiinassa, Espanjassa ja Australiassa. Surffaus on Johnnylle enemmän kuin harrastus - se on elämäntapa. Johnny kannustaa kaikkia nuoria etsiytymään Surffibussin pariin kesällä: "Tämä Surffibussi on tehty juuri sen takia, että kaikki halukkaat pääsevät kokeilemaan miltä surffaus tuntuu. Ennen oli pakko lähteä ulkomaille aaltojen ja varusteiden perässä, nyt surffausta pääsee testaamaan ilmaiseksi Suomen rannoilla. Se on ainutkertainen mahdollisuus, jota ei kannata missata.”
Kimmo Tuhola
Kimmo Tuhola toimii Surffibussin graafisena suunnittelijana. Hänen kädenjälkensä näkyy visuaalisessa toteutuksessa sekä toiminnallisuuksissa niin bussin sisä- kuin ulkopuolella. Surffaus on lajina ollut luonnollinen jatkumo skeitti- ja lumilautaharrastajalle ja vuosia surffauksen parissa Kimmolle onkin kertynyt jo melkoisesti 2000-luvun alusta lähtien. Kuitenkin vasta viimeiset vuodet Kimmo on kokenut olleensa "kypsä surffari" alkaessaan ymmärtää lajin isompia vaikutuksia elämään. Surffaus on Kimmolle ennen kaikkea rauhoittumista ja rentoutumista - meditatiivista tekemistä, joka tasapainottaa elämää. Suomessa on Kimmon mukaan juuri nyt monta hyvää surffaajaa ja lajia pääsee kokeilemaan heidän opastuksellaan Surffibussin ansiosta todella matalalla kynnyksellä. ”Ilman neuvoja surffaaminen on tosi vaikeaa, ja siinä turhautuu helposti, eli laadukas opetus on kaiken a ja o. Edes aallot eivät ole välttämättömiä, vaan aloittamiseen riittää, että välineet ovat kunnossa, joku kertoo miten meri toimii ja millainen on surffauksen etiketti.”, Kimmo sanoo.
Otto Helkama
Surffiliiton tiedottajana toimii Otto Helkama, joka on vastannut liiton tiedotteista ja ollut kuvaamassa Surffibussin videoita. Otto on mainio esimerkki siitä, että voit tehdä töitä lajin parissa, vaikka et itse surffaa. Hän on pyörinyt koko elämänsä skeitti- ja surffipiireissä, ja vaikka laudan päälle hän ei yhtä kertaa lukuun ottamatta olekaan noussut, on hän nauttinut lajista ja pitänyt hauskaa. Valokuvien ja tarinoiden yhdisteleminen sekä kirjoittaminen sosiaalisessa mediassa ovat Oton pääasiallisia kiinnostuksenkohteita. Otto on toiminut pitkään valokuvaajana ja on seuraavaksi lähdössä kuvaamaan Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan. Vaikka Otto ei itse surffaa, hänellä on hyviä vinkkejä surffauksesta kiinnostuneille: Länsi-Afrikan ja erityisesti Zanzibarin surffimeininki saa paljon hehkutusta. Ympäristö, surffiskene, rannat ja autenttinen mukava tunnelma houkuttelevat surffareita tuolle Afrikan Baliksikin kutsutulle saarelle. Surffibussia Otto suosittelee lämpimästi lajista kiinnostuneille: ”Surffausta ja erilaisia harrastuksia kannattaa kokeilla - varsinkin kun se tehdään näin helpoksi. Sen lisäksi että välineet ja opetus ovat ilmaisia, tässä on huikea mahdollisuus tavata erilaisia ihmisiä. Erilaisien harrastuksien avulla voi laajentaa omaa perspektiiviä, ja viettää aikaa mielenkiintoisten tyyppien kanssa”, Otto sanoo. ”Surffipiireissä tapaat samanhenkisiä ihmisiä, joita et välttämättä muuten kohtaisi. Ihmisten tapaaminen, ja heittäytyminen uusiin juttuihin kuuluvat olennaisesti surffikulttuuriin."
Petteri Matikainen
Erityisen Surffibussista tekee se, että opettajat ovat Suomen surffipiirien parhaimmistoa. Yksi Surffibussin opettajista on Petteri Matikainen, joka on asunut jo kolmen vuoden ajan talvet Meksikossa ja opettaa siellä suomalaisen Kalle Carranzan surffikoulusssa. Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Latinalaiseen Amerikkaan tekemään työharjoittelua, mutta rakkaus lajiin vei mennessään. Petteri aloitti surffaamisen noin 10 vuotta sitten, ja on siitä lähtien reissannut paljon Väli-Amerikassa. Pääasiassa hän opettaa suomalaisia surffareita, jotka löytävät Meksikon rannoille tiensä Carranzan myötä. Talvella alkaneet suorat lennot Puerto Vallartaan ovatkin tuoneet Sayulitan noin 5000 asukkaan boheemiiin surffikylään paljon suomalaisia surffareita. Petteristä erityisen palkitsevaa on lasten ja nuorten opettaminen. Hän ei itse lapsena tiennyt surffauksesta juuri mitään, ja parasta hänestä on, kun saa nuoressa sytytettyä kipinän lajiin. ”Ei ole mitään väliä millä tasolla surffaat, sillä onnistumisen taso on huikea kun pääset laudan päälle vedessä. Voit olla surffannut kerran tai vaikka kymmenen vuotta ja aina se on yhtä hienoa. Tunnetta on vaikea selittää, se on niin hienoa että sitä pitää kokeilla”, hän kannustaa. ”Kannattaa kokeilla eri harrastuksia, ja löytää se mistä tykkäät. Joku viisas mies joskus sanoi, että ”Paras surffari on se, joka pitää eniten hauskaa.””
Roosa Heinilä
Surffibussin opettaja Roosa Heinilän matka surffariksi on ollut poikkeava. Vesi oli nuorelle Roosalle pelottava elementti, eikä hän oikeastaan tykännyt vedessä olemisesta. Vaikka Roosa onkin asunut ympäri maailmaa paikoissa, joissa surffaus olisi ollut helppoa, hän ei uskonut pitävänsä lajista. Kilpajuoksu ja ratsastus vetivät puoleensa enemmän. 4 vuotta sitten tapahtui jotain, joka muutti suunnan. 25-vuotias Roosa lähti kuukaudeksi Australiaan, ja päätti vihdoin antaa surffaukselle mahdollisuuden. Ensimmäinen lajikokeilu oli rakkautta ensi silmäyksellä - hän ei noussut vedestä kuuteen tuntiin. Reissusuunnitelmat saivat täyskäännöksen, kun Australian kiertäminen autolla vaihtui rantoihin ja surffaukseen aamusta iltaan. Reissun jälkeen hän teki ison elämänmuutoksen ja hankkiutui töihin Kaliforniaan, jossa teki arkena töitä ja surffasi viikonloput. Suomeen palattuaan suomisurffi alkoi kiinnostaa ja syksyn viimasta tuli vuoden parasta aikaa! Roosa toivookin, että yhä useampi löytäisi lajin pariin nimenomaan Suomessa. ”Surffauksen myötä kehkeytyi erilainen, syvempi luontosuhde. Kun viettää paljon aikaa meressä, haluaa pitää huolta siitä ja ympäröivistä rannoista. Meri on ihana ja Itämeri tarjoaa mahtavat puitteet harrastamiselle”, Roosa muistuttaa. Suomessa on Roosan mukaan aloittelijoille sopivia aaltoja, joista harrastus on hyvä aloittaa. ”Kannattaa tulla kokeilemaan innostuuko, koska surffaaminen on ihan sairaan hauskaa! Vaikka asuinpaikka vaihtelee, niin meri on joka paikassa yhdistävä tekijä. Ihmiset iästä ja sukupuolesta huolimatta nauttivat merestä!”