Tapahtui take-away-tiskillä

Lokakuisen kylmässä ja viimaisessa säässä poikkesin äsken matkani varrella kaupan kahvilapuolelle, take-away-tiskille, ja ostin ison latte-kahvin sormia lämmittämään. Lauantaivuorossa oli kaksi ehkä lukioikäistä tai vähän vanhempaa kahvilatyöntekijää, ehkäpä aika uusia hommassaan mutta ihan hurjan innokkaita ja palveluhenkisiä. Sain höyryävän kuuman lattekahvini pahvimukiin kaikin puolin asiaankuuluvasti käsikäyttöisellä espressokoneella valmistettuna. Kiekuroita ja kuvioita kahvissani ei ollut, mutta eipä niitä mukaan ottaessaan kahviinsa kaipaakaan. Kaatelin mukiin sokeria ja virittelin kantta päälle jatkaakseni matkaa. "Siis kerran mulla tuli vahingossa tuollaseen latteen sellanen sydän, ajattele!", toinen kahvilatytöistä hehkutti toiselle iloisena samalla siinä tiskin takana. "Voi hitsi, ne on aina niin ihania kun niin käy!" Episodi sai hymyilemään, vaikka vahinko ei ollut minun mukiini sattunutkaan. Tuurilla tai ilman, kupissa tai puheissa, latte art laittaa hymyilemään :)