Kupista asiaa

7.4.2010

Löytyykö sinun kaappiesi perukoilta kahvikuppeja? Siis sellaisia perinteisiä reilun desin vetäviä kuppeja ja samaan sarjaan kuuluvia aluslautasia?

Minulta löytyy, se normaali puoli tusinaa. Niistä on viimeksi juotu kahvia ystäväni nuorimmaisen lapsen nimenantojuhlissa, jonne lainasin astioita kattausta täydentämään. Kekkereistä on kulunut jo useita vuosia.

M.A.Nummisen loistokkaassa Baarien mies-kirjassa kuvatut keskiolutta tarjoilevat kahvibaarit ovat katoavaa kansanperinnettä. Niissä kahvia juotiin vielä kaksiosaisista astioista ja santsikupin sai halvalla.

Tänä päivänä yleisin perussuodatinkahvin juontiastia taitaa olla muki. Töissä automaattikahvin voi ryystää mainos- tai huumorimukista, mutta kotoiset mukit ovat tasokkaampaa tavaraa. Useista mukimalleista tai -kuvioista tulee mieleen tiettyjä ystäviä tai tuttavia, sillä ihmiset ovat mukiensa näköisiä. Mummokin juo kahvinsa pastellisävyisestä kukkamukista.

Mutta milloin mukit oikein syrjäyttivät perinteiset kupit? Siirryttiinkö niihin suoraan vai edelsikö muki-invaasiota jakso, jolloin kaikenlaisten kahvien siemailu laseista oli trendikkyyden huipentuma?

Koska mukit alkavat olla passé? Jyrääkö termosmuki standardimukin vai kulkeeko väki enenevissä määrin kierrätyskartonkisia kupposia käsissään puristaen?

Vai sulkeutuuko ympyrä ja retrohenki valtaa alaa myös kahvia juovan kansanosan keskuudessa. Ovatko kuppi ja tassi uusi musta? Vaikuttaako perintökupin yllä leijuva nostalginen utu positiivisesti mielikuvaan kahvin mausta?

Pääsin itse muutama viikko sitten nauttimaan kahvia Presidentti-mainoksista tutusta kultaisesta kupista. Maistuihan se ihan hirmuisen hyvältä, paremmalta kuin sama kahvi koskaan ennen ikinä.