Viime blogissa matkasimme Kolumbiaan ja opimme tärkeitä asioita paikallisesta kahvikulttuurista ja huomasimme, kuinka hyvää kahvia me Suomessa saammekaan juoda! Kahvikulttuuriin tutustumisen jälkeen matkamme jatkui kohti lopullista päämäärääme – Villa di Rosarion kahvitilaa, jossa saimme asua kokonaiset neljä päivää. Elämä kahvitilalla oli ikimuistoista!
Kahvitila, jossa asuimme, on 18 hehtaarin kokoinen ja sen omistajana toimii pariskunta, viljelijät Marco Fidel & Sandra Yamile. Pariskunta on aloittanut tilan täysin nollasta 12 vuotta sitten ja tällä hetkellä tilan tuottavuus on noin 28 000 kg raaka-kahvia vuodessa.
Tila koostuu viljelijän talosta, tilanhoitajan talosta sekä kauniista vierastalosta, jossa majoituimme kolmessa eri huoneessa. Vierastalosta löytyi keittiö, missä aamuin illoin hääräsi ihana Alice, joka piti huolta siitä, että nälkä ei päässyt yllättämään.
Miksikö sitten juuri tämä kahvitila?
Kolumbia on itsessään Pauligille tärkeä kahvintuottajamaa sillä noin ¼ osaa raakakahviostoista tulee Kolumbiasta. Paulig ei itse omista kahvitiloja (sillä viljelijällä täytyy olla vapaus myydä kahvi sinne mistä siitä saa parhaan hinnan), vaan kahvi ostetaan pitkä-aikaisten kumppanuuksien kautta. Kumppaneina toimivat muun muassa kahvin alkuperässä toimivat vientiyritykset, jotka tekevät suoraa yhteistyötä viljelijän kanssa. Kahvitila, jolla asuimme, on siis kumppanuusohjelmassa oleva tila, jolta ostamme kahvia. Tätä kahvia käytämme esimerkiksi Presidentti Kolumbiaan ja Juhla Mokkaan.
Töissä kahvitilalla
Päivämme alkoivat varhain. Tilan kukot olivat sitä mieltä, että ylös olisi pitänyt nousta jo klo 03:00! Korvatulppien avulla heräsimme tavallisesti noin 05:30, auringon noussessa ympäröivien vuortenhuippujen takaa. Maisemat olivat henkeäsalpaavia, jopa liikuttavia. Tuntui epätodelliselta nauttia aamukahvista kahvitilalla, katsoen auringon nousua.
Sadonkorjuussa
Meillä työt kahvitilalla alkoivat kahvimarjojen poiminnalla, heti aamupalan jälkeen eli noin klo 07:00. Vaikka ilmasto on trooppinen, ja päivällä lämpötilat saattavat kivuta jopa +30 lukemiin, täytyi marjanpoimintaan varustautua pitkälahkeisilla vaatekappaleilla, sekä kumppareilla. Pensaiden kätköissä kun on jonkin verran ötököitä, hyttysiä ja kuulemma jopa käärmeitä! (Joita emme itse onneksi päässeet näkemään!) Jyrkkä maa voi olla hyvinkin märkää ja mutaista, varsinkin sateen jälkeen, jonka vuoksi tukevat ja vedenkestävät kengät ovat tärkeä olla jalassa.
Kahvi kasvaa korkealla, noin 500m-2km merenpinnasta, mutta keskimäärin tilat löytyvät noin.1500m korkeudesta. Kahvi on marja, joka kasvaa pensaassa ja sadonkorjuu tehdään keskimääräisesti kerran vuodessa. Sadonkorjuu tehdään lähes kaikkialla maailmassa käsin (Brazil), sillä tilat ovat pieniä ja pensaat sijaitsevat jyrkillä vuoren rinteillä, vaikeakulkuisissa paikoissa. Kahvi kypsyy pensaaseen epätasaisesti, joten vain kypsät ja ylikypsät marjat päätyvät poimittavaksi, vihreät marjat jätetään kypsymään.
Palkka
Tilalla, jolla asuimme, oli palkattuja sadonkorjuuntyöntekijöitä noin 40 henkilöä. Marjanpoiminta sujui heiltä hyvinkin rutiininomaisesti verrattuna omaan työhöni. Keskimääräisesti poimijat keräsivät yhden päivänä aikana noin 120-200 kg kahvimarjoja, joka on paljon! Tottakai halusin myös tietää, mitä viljeljä mahtaa maksaa palkkaa moisesta määrästä yhdelle poimijalle? Vastaus yllätti minut positiivisesti: päiväpalkka on noin 25€, kun maan minimipäiväpalkka on 8€.
Kahvimarjasta raaka-kahviksi
Marjojen poimimisen jälkeen marjat punnittiin ja ne vietiin kohti tilan omaa käsittelyasemaa. Käsittelyasemalla marjan kuori poistetaan pavun ympäriltä myllyssä. Marjan kuori päätyy useimmiten lannoitteeksi tai siitä valmistetaan biokaasua. Tämän jälkeen pavun ympäriltä pestään vielä vedellä makea pinta pois (tämän käsittelyn nimi on pestykahvi, mikä on suosituin Suomessa) ja sitten pavut kuivatetaan auringon alla tai koneellisesti 1-2 viikkoa.
Kun marjat ovat kuivuneet, ne matkaavat kohti seuraavaa käsittelyasemaa ”Dry mill” jossa ohut pergamiini kerros poistetaan pavun ympäriltä. Tämän jälkeen raaka-kahvi laivataan ja se matkaa meille kohti Vuosaaren paahtimoa noin. 4-8 viikkoa.
Opit tältä reissulta.
Oli hienoa todeta, kuinka kahvinviljely on yhteistyötä! Kahvi tulee meille kauniilta ja hyvinvoivilta perhetiloilta, ihanilta perheiltä, jotka kokevat olevansa onnekkaita, kun saavat työskennellä kahvin parissa. En tietystikään voi väittää, että jokaisella kahvitilalla, jokaisessa maassa, olisi yhtä hyvät olosuhteet, mutta nämä kolme tilaa, joilla saimme vierailla sai itselleni ainakin erittäin hyvän mielen. Voin nauttia kahvistani taas hieman enemmän <3
Kiitos vielä tuhannesti koko reissuporukalle: Annalle, Jussille, Ronille, Marialle ja Ecomin tyypeille Amalialle ja Andrakselle ja ennenkaikkea viljelijöille! Tätä reissua muistellaan vielä kiikkustuolissakin.
Kahviterveisin,
Maija
Pauligin Paula