”Muistini ulottuu varhaiseen lapsuuteen, kun sedät ja tädit silittivät päätäni ja kysyivät: Mikä tästä kirkassilmäisestä tytöstä tulee isona. Olin tuolloin 4-5- vuotias ja ajatukseni kävivät kuumana. Olin kiinnostunut asiasta itsekin. Paljastin serkulleni Maijulle, että minä ajon isona Armi Kuuselaksi. Maiju sanoi tuhahtaen, että et sinä voi Armiksi tulla, koska työ tarkoittaa ammattia eikä Armi ole ammatti. Jatkoin pohdintaa. Sitten keksin: minä haluan isona Paula-tytöksi. Hän ainakin tekee työtä, kaataa kahvia. Se olisi mitä mieluisinta työtä. Vaalin vuosia unelmaa Paula-tytön ammatista. Rupesin keräämään lehdistä Paulatytön kuvia ja liimasin niitä vihkoon perunaliimalla. Vihko on vuosien myötä kadonnut, mutta muistan sen huolellisesti asetellun vihkon vieläkin. Sitten koitti se suuri hetki, kun pääsin isän ja äidin mukana Seinäjoen maatalousnäyttelyn. Siellä näin ilmielävän Paulatytön! En vielä siihen aikaan juonut kahvia, mutta äiti otti maistiaisen ja hyvää oli. Päivän kruunasi vielä muotinäytös, josta sain lisää idoleja. Näin Pirkko Mannolan sinisessä kukkamekossa ja Jouppilan neloset niin hienoissa vaatteissa etten osannut niitä itselleni edes kuvitella. Idolivihkojen liimaamisesta sain pitkäaikaisen harrastuksen. Olisinpa säästänyt vihot, joita liimailin Paulatytön lisäksi vielä Armi Kuuselasta, Becos Billistä ja jo teinityttönä Beatleseistä. Minusta ei ammatikseni kahvinkaatajaa, vaan tuli toimittaja. Maaliskuussa 2013 menin työtehtävissä ravintola Helsingissä Le Havren avajaisiin ja mitä näinkään! Paula tytön juuri niin ihanana kuin sen muistin lapsuudesta. Jälleennäkemisemme oli riemukas. Paulatyttö on syntynyt samana vuonna kuin minäkin, siis se alkuperäinen idea Paulatytöstä.” - Hilkka Kotkamaa Mikä on sinun paras Paula-muistosi? Vastanneiden kesken arvon 3 kpl Pauligin tuotepalkintoja. Nostalgisin kahviterveisin Ulla Pauligin 17. Paula