Reilun puolenvuoden aikana olen ehtinyt tapaamaan henkilöitä, jotka ovat onnistuneet toteuttamaan hurjimmatkin haaveensa positiivisella elämänasenteellaan. Paula tapaa -juttusarjan vuoden viimeisessä osassa saan kertoa teille tapaamisestani valoisan elämänasenteen henkilöitymän, Aira Samulinin, kanssa.
Saavun autollani lounasruuhkan aikaan Bulevardille ja olen hieman kiukkuinen sekä hermostunut. Minulla on taas kiire! Ajatuksissani sorrun syyttämään liikennevaloja ja jokaista edelläni hidastelevaa autoa siitä, että en ole taaskaan hyvään aikaan perillä. Parkkipaikkaakaan ei löydy mistään, tietenkään! Viimein löydän autolleni paikan. Kerkeän juuri ja juuri sovitussa aikataulussa Aira Samulinin luokse hänen Bulevardin asunnolleen.
Varmasti jokainen meistä ihmettelee Airan elinvoimaisuutta ja mieletöntä asennetta. Mutta tapaamisen jälkeen olen vielä enemmän ihmeissäni ja oloni on liikuttunut. Tunnen hieman syyllisyyttä ennen tapaamista tuntemista ajatuksista.
Istumme ruokasalin pyöreän pöydän ympärille. Airan koti on kaunis ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Katseeni kiinnittyy kauniisiin taideteoksiin, valokuviin ja nukkekokoelmaan. Aira tarjoilee herkullisten kanelipullien kanssa Juhla Mokka Tumma Paahto -kahvia posliinisista ruusukupeista, kuten aina myös vierasryhmilleen Hyrsylän mutkassa ja täällä Bulevardin tarinasalongissa.
”Kerron aina vierailleni, kuinka lääketieteellisesti on todettu, että tanssi on parasta aivolääkettä kuten kahvikin, oletteko kuulleet?” Aira toteaa.
Aira juo kahvia noin neljä kuppia päivässä ja hän pitää erityisesti tummapaahtoisesta Juhla Mokka -kahvista.
”Maistoin ensimmäistä kertaa kahvia, kun olin kymmenen. Sota-aikoina totuttelin juomaan kahvitonta kahvinvastiketta, jonka makuun totuin. Kun viimein kahvi tuli taas koko kansan saataville, oli aito kahvi mielestäni oudon makuista.” Aira muistelee.
Aira on toiminut yrittäjänä jo kahdeksalla vuosikymmenellä ja hänen täyttäessään 88 vuotta yritystä laajennettiin. Edelleen erilaiset yhdistykset ja yritykset käyvät vierailulla Bulevardilla ja hänen toisessa kodissaan, Hyrsylän mutkassa, kuuntelemassa Airaa mm. yrittäjyydestä, työssä jaksamisesta sekä mielenterveydestä. Suosittu puheenaihe on myös Airan kokemukset talvisodasta, sillä sota alkoi Airan ollessa 12-vuotias.
”Asuimme erittäin lähellä Venäjän rajaa Hyrsylän mutkassa, sillä isäni oli rajajääkärinä töissä rajavartiostossa. Henkisesti valmistuin jo 12-vuotiaana kuolemaan, sillä vihollinen oli hyökännyt kyläämme ja moni oli jo ehtinyt lähteä. Olimme lähes ainoat kylässä, jotka jäivät odottamaan kotiin, sillä äitini oli tuolloin sairas, ja nuorimmainen vasta kahden kuukauden ikäinen. Silti ei ollut mitään kauhua, en pelännyt kuolemaa.”
Aira löysi 14-vuotiaana äitinsä kanssa isänsä kaatuneena rintamalta, ja he kantoivat hänet junaan.
”Muistan olleeni kiitollinen siitä, että isä oli siinä ja saisimme itse laskea hänet haudan lepoon. Niin moni jäi tietämättömäksi läheisensä kohtalosta.”
Arvostukseni ja ihailuni Airaa kohtaan on jo tässä vaiheessa noussut pilviin. Kuinka ihminen, joka on kokenut kaiken tämän, voi yhä edelleen olla näin positiivinen ja kiitollinen elämästä? Kysynkin tätä Airalta. Mikä on hänen salaisuutensa?
”Ei sinne masennukseen ja ikäviin ajatuksiin kannata jäädä. Hyvä mieli on aivolääkettä. Ei katkeruus ja viha. Pitää olla tyytyväinen elämään, koska se on lahja jo itsessään. Se on niin sattumanvaraista, että olemme täällä.”
Siirrymme hieman keveämpiin aiheisiin ja tiedustelen hieman Airan joulun vietosta.
”Lähemmäs sata lähintä ystävääni tulevat perinteisesti viikko ennen joulua meille Hyrsylän mutkaan syömään ja juhlimaan. Jouluaattona ja joulupäivänä saan tehdä, mitä haluan. Vietän sen täällä Helsingissä muutaman ystäväni kanssa ja mukana on aina myös rakas ystäväni Jorma Uotinen. Tapaninpäivänä juhlimme joulua perheeni kesken, kun Hyrsylän mutkaan saapuvat perheenjäsenet neljästä sukupolvesta. Yhden pöydän äärellä istuu jopa 26 ihmistä. Joulu on ihana perhejuhla, jossa tärkeintä on yhdessäolo. Joulun tunnelma tuo paljon muistoja lapsuudesta, joten tietyllä tavalla näitä muistoja eletään uudelleen ja heittäydytään pikkuisen lapsenmieliseksi”.
Ihailen Airan kykyä heittäytyä leikkimieliseksi. Hupsuttelu piristää aina!
Varmasti jokainen meistä haluaisi olla 88-vuotiaana kuin Aira. Kysyin Airalta avaimet hyvään elämään, jotka me kaikki voisimme ottaa huomioon taas uuden vuoden alkaessa:
”Kaikki lähtee elämänasenteesta. Tärkeintä on hyvyys ja viisaus. Ole kiitollinen elämälle ja ajattele myönteisiä ajatuksia – se näkyy myös siellä kasvoilla.”
Kiitos Aira ikimuistoisesta tapaamisesta. Näihin ajatuksiin hiljentyy Paulan blogi vuodelta 2015.
Haluan toivottaa teille kaikille ihanaa joulua rakkaimpien kanssa, sekä paljon onnea ja terveyttä vuodelle 2016!
Palataan taas ensi vuonna! <3
Maija
Pauligin 19. Paula