Kesäsade rummuttaa ikkunalautoihin ja tuuli paiskoo puunoksia ikkunaa vasten, kun kirjoitan tätä blogitekstiä. Suomen suvessa säämuutokset tapahtuvat lyhyelläkin varoitusajalla. Viime lauantaina sää oli onneksi koko päivän aurinkoinen, eikä taivaalla näkynyt pilvenhattaraakaan.
”Ei itketä lauantaina, ei viitsitä murjottaa…” Vanhan laulun sanat sopivat mainiosti kuvaamaan Kampin Narinkkatorin ET -lehden Lauantaitanssien tunnelmaa viime viikonloppuna. Olin itsekin saanut kutsun tansseihin ja siellä kului koko lauantai nauttien hyvästä musiikista ja seurasta, kahvia tietenkään unohtamatta!
Tanssikansa laittoi jalalla koreasti Jenna Bågebergin, Mikael Konttisen ja Eino Grönin tahtiin. Valssien välissä tanssijat pyörähtivät myös minun luokseni Juhla Mokka -kahvia nauttimaan. Itse en tanssin pyörteisiin kuparipannu kädessäni ennättänyt, vaikka Sääksmäen puvun helmat olisivat hienosti tanssiessa hulmunneetkin.
Helmat hulmusivat aikoinaan varmasti myös talontyttärien yllä Visavuoren maisemissa. Tarina kertoo, että Pauligin perustaja Gustav Paulig retkeili nuorena miehenä Sääksmäen Visavuorella. Retkillään hän kohtasi talontyttären ja nuori Sääksmäen asuun pukeutunut nainen edusti Saksasta muuttaneelle Gustav Pauligille suomalaisuutta puhtaimmillaan ja kauneimmillaan. Henrik Paulig herätti isoisänsä nuoruusmuiston henkiin, kun vuonna 1950 ensimmäisen Paulan työasuna nähtiin Sääksmäen juhlapuku.
Tämän tarinan ensi kertaa kuullessani matkustin ajatuksissani ajassa taaksepäin 1800-luvun lopun juhannukseen. Mielessäni kuvittelin tämän nuoren talontyttären kukkaseppele päässään tanssahtelemaan Visavuoren kauniissa kesämaisemissa. Haluan tämän mielikuvan saattelemana toivottaa teille kaikille oikein ihanaa - ja kahvintuoksuista - juhannusta!
Aurinkoisin kahviterveisin,
Noora
Pauligin 18. Paula