Kerran Paula aina Paula: Anja Mustamäki 3. Paula

Kesämökkini hyllyltä löytyy punainen kahvirasia, jossa on Paula-tytön kuva. Ennen kuin aloitin Paulana, oli tuo kahvirasia ollut ainoa kosketukseni Paulaan. Viime perjantaina tein vierailun Anja Mustamäen, tuon purkissa esiintyvän Paulan, luokse.

Toimit Paulana vuosina 1962-1969. Miten päädyit hakemaan Paulaksi?

Olin 19-vuotias, kun uuden Paulan haku alKerran Paula aina Paula: Anja Mustamäki 3. Paula

koi. Työskentelin tuolloin Instrumentariumilla Aleksanterinkadulla. Ystävättäreni sanoi, että minun täytyisi ehdottomasti hakea kyseiseen tehtävään, mutta en kokenut, että minulla olisi lainkaan edellytyksiä Paulaksi. Ystäväni kannustamana päätin kuitenkin kokeilla onneani ja yllätyksekseni sainkin kutsun koekuvauksiin.

Kerro hieman, millainen Paulan hakuprosessi oli tuolloin ?

Vain 18 ehdokasta sai kutsun koekuvauksiin, jossa otettiin sitten paljon valokuvia sekä kuvaa kaitafilmille. Seuraavassa vaiheessa sain kutsun psykologisiin testeihin, jotka tuntuivat minusta aika hurjilta. Testeissä piirtelimme erilaisia kuvioita ja meille tehtiin mm. muistitestejä.

Testien jälkeen sain kirjeen, että olin yksi kolmesta ehdokkaasta ja meidät kuvattaisiin televisioon, sillä uuden Paulan valinta tapahtui tuolloin kansanäänestyksellä.

Muistan, kun minua vaadittiin leikkaamaan pitkät hiukseni tuohon lähetykseen, mutta en suostunut. Ajattelin, että siinä meni mahdollisuuteni.

Lopulta Topi Törmä, silloinen Pauligin myynninedistämistä vastaava johtaja, soitti, että voisitko tulla tänne Pauligille Katajannokalle, sillä sinut on valittu seuraavaksi Paulaksi.

Meinasin pudota polvilleni ja olin aivan pyörryksissä. En voinut uskoa, että minusta tulisi Paula.

5.6.1962 minut esiteltiin Katajannokan paahtimolla lehdistölle.

Kuvaile lyhyesti Paulan työtä tuona aikana?

Paulan työt aloitettiin heti eikä sen suurempaa perehdytystä ollut.

Kiersimme paljon erilaisissa tapahtumissa sekä messuilla pitkin maakuntia, jonne Paulaa saapui aina tapaamaan satoja ihmisiä.

Matkapäiviä kertyi vuodessa jopa 200. Tuohon aikaan naiset eivät juurikaan omistaneet autoja, joten liikkuminen hoidettiin pääasiassa junalla ja lentokoneella. Mukana kulkivat tietysti myös kaikki tapahtumissa tarvittavat tavarat ja lavasteet, ja niitä oli paljon!

Mainonta alkoi vapautua 1962, joten Paula esiintyi paljon lehti-ilmoituksissa ja mainoselokuvissa.

Kiinnostus Paulaa kohtaan oli ennennäkemättömän suurta 1960-luvulla. Millaista julkisuus oli tuolloin?

Toki ihmiset tunnistivat minut joka paikassa, myös ilman Paulan asua. Toimittajat tekivät minusta paljon yksityishaastatteluita erilaisiin lehtiin. ”Juorulööpeiltä” Paula kuitenkin säästyi, sillä juorulehdet eivät onneksi halunneet kirjoittaa yrityksen PR-henkilöstä.

Lomat vietin kuitenkin aina ulkomailla, jotta sain olla rauhassa.

Julkisuutta kesti hyvin pitkään, jopa 80-luvulle asti ja kyllä vieläkin välillä tulee vastaan ihmisiä, jotka tunnistavat minut.

Mitä eväitä Paulan työ antoi tulevaisuudelle?

Koen, että Paulan tehtävä antoi minulle loppuelämän eväät. Opin toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa ja tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Sain Pauligilta erittäin vahvan tietotaidon kahvista, teestä, pakasteista ja mausteista.

Paulan tehtävän jälkeen työskentelin vielä pitkään Pauligilla mm. konsulenttien esimiehenä, Paula-palvelussa sekä kahvi-instituutissa kouluttajana kunnes ryhdyin kahvilayrittäjäksi.

Mitä mieltä olet Paulan tyyliuudistuksesta?

Myönnän, että hieman kyllä vierastan sitä, sillä Sääksmäen kansallispuku on minulle niin oleellinen osa Paulaa. Ehkä muutokseen kuitenkin tottuu, mutta toivon, että kansallispuku nähdään Paulan yllä vielä tulevaisuudessakin.

Kiitos Anja ajastasi. Oli hienoa päästä kuulemaan muistojasi!

 

Ystävällisin terveisin

 

Maija

Pauligin 19. Paula