Kaiken maailman kahvit – Madventures-seikkailijoiden matkassa

Tapasin Madventuresista tutut maailmanmatkaajat Tunna Milonoffin ja Riku Rantalan heidän viihtyisässä toimistossaan. Olennainen osuus sisustusta olivat matkoilta kertyneet muistot ja koska itsekin olin aikaisemmissa ammateissani matkaoppaana ja lentoemäntänä reissannut paljon, sisutus tuntui heti omalta. Tarkoituksemme oli istua hetkeksi alas ja jutella reissuissa kertyneistä kahvikokemuksistamme.

Tunna kertoi, että heillä on Madventuresin puitteissa yli 40 kuvauskohdetta. He haluavat aina tutustua maan kulttuuriin tarkemminkin, eivätkä vain bongaile maita. Itse olen käynyt reilussa 20 maassa. Hienoimmat muistot ovat ehdottomasti maista, joissa olen asunut ja saanut paikallisista ystäviä sekä ehtinyt tutustua maan kulttuuriin syvemmin. Kysyttyäni mieleenpainuvinta reissua, molemmilta tuli vastaus nopeasti. Molemmille mieleenpainuvin reissu oli Papuan viidakossa, jossa on edelleen heimoja, jotka eivät ole juuri kosketuksissa sivilisaatioon. Tunna kertoi, että paikallinen lähetyssaarnaaja oli lennättänyt heidät keskelle viidakkoa, jossa klaanin miehet olivat jousipyssyjen kanssa vastassa. He yöpyivät puumajoissa ja kokemus tulee uniin edelleen. Riku puolestaan jatkoi, että siellä he tapasivat viimeisiä jäljellä olevia ihmissyöjiäkin. ”Jos kahvista puhutaan, niin Papuasta ostamani kahvi oli kyllä tosi hyvää”, Riku lisäsi.

Hyvän kahvin lähettiläänä minua kiinnosti, tutustuvatko he aina matkoillaan paikallisiin kahveihin? Riku kertoi, että yksi parhaita hänen maistamiaan kahveja oli Jamaica Blue Mountain. Siellä viljelypelloilla he kuvasivat ohjelmaakin. ”Kahvi oli niin hyvää, että minäkin join sitä, koska Jamaikalla ei yksinkertaisesti saanut teetä”, Tunna komppasi Rikua. Riku muisteli, että Jemenissä arabialainen kahvi oli hyvää ja Laosin kuumuudessa korkea jäälatte jääpalojen ja kondensoidun maidon kanssa oli myös yksi parhaita kahvielämyksiä. 

Tunna puolestaan kertoi olevansa teemiehiä ja siksi teeseremonia Japanissa oli tehnyt häneen vaikutuksen. ”Alunperin seremonia on samuraiden keskittymisharjoitus. Siinä kaikki liikkeet tehdään millimetrin tarkkuudella ja oikeassa järjestyksessä. Vain tiettyinä hetkinä saa keskustella, muuten ollaan hiljaa. Teeseremonia oli hieno meditatiivinen kokemus”, Tunna muisteli. ”Toinen ääripää oli Sisiliassa, kun yöllä taksikuskin kanssa pysähdyttiin huoltoasemalle kahville. Saimme sormustimen kokoisen ristretton, eikä sen juomiseen ja maksamiseen mennyt minuuttiakaan”, Riku kertoi. Tunna tunnusti olevansa tee-hifisti ja siksi hän kantaa aina omat teet mukanaan maailmalle. Pitkän Intian reissun ajaksi hän otti 2 kg teetä mukaansa, koska hyvän paikallisen teen löytäminen vie aikaa. ”Vaikka aina matkoilla mennäänkin paikallisten suosimiin paikkoihin”, Riku täydensi. 
 
 
Vähän minua jännitti pojat tavatessani, että mitä heinäsirkkoja he mahtavat minulle tarjota. Vietnamilainen lääkepullo, jossa oli käärme ja skorpioni, heiltä löytyikin, mutta kieltäydyin kohteliaasti ja pitäydyin mieluummin turvallisessa vaihtoehdossa eli santsikupillisessa kahvia. Tapaamisemme jälkeen en voinut muuta kuin todeta, että matkailu todellakin avartaa! 

Kahviterkuin, 

Noora