”En jää onnellisuuteen oleilemaan”

31.10.2018

Kahvi on kuulunut aina Aira Samulinin elämään. Vierailleen hän tarjoilee vahvaa kahvia ruusukupeista. Onnellisuuden sijasta tanssilegenda pohtii mieluummin ilon merkitystä elämässä. ”Ilo, viisaus ja hyvyys ovat minulle tärkeitä sanoja, jotka kertovat kaiken elämästä”, Samulin sanoo.

Tanssilegenda Aira Samulin ei pohdi elämässään onnellisuutta.  

”En unelmoi onnesta vaan tartun tilanteisiin”, Samulin sanoo. 

Itse asiassa hän ei voi sietää itsensä hemmottelua tai onnellisena olemista. Samulin kuvailee itseään hyvin askeettiseksi ihmiseksi – vaikka rakastaakin elämää ja nauttii siitä.  

”Mutta en jäisi onnellisuuteen oleilemaan”, Samulin kertoo ja nauraa perään sydämellisesti. 

Samulin on evakko ja sotaorpo, eikä hänellä aikoinaan yksinhuoltajana ja yrittäjänä ollut mahdollisuutta kouluttautua. Yrittäjyys ja ura ovat pohjautuneet vahvasti siihen, millainen Aira Samulin on ihmisenä. Edelleen, 91-vuotiaana, Samulin tekee täysillä töitä.  

Samulin on aina tuntenut itsensä tyytyväiseksi töitä tehdessään. 

”Lomakin tarkoittaa minulle vaihtelua – ei löhöilyä! Tunnen olevani vapaa, vaikka teen paljon töitä. Olen aina pyrkinyt hoitamaan asiat niin hyvin kuin pystyn. Siitä, että venyy parhaimpaansa, tulee minulle onnellinen olo.” 

Viisas ihminen ei kanna kaunaa 

Ilo on aina ollut Samulinille onnellisuutta tärkeämpi sana. Ympärillään oleville ihmisille hän toivottaa usein iloa. 

”Ilo, viisaus ja hyvyys kertovat kaiken elämästä, muut sanat ovat sanahelinää. Viisas ihminen ei kanna kaunaa. Vihamielisyys ja katkeruus eivät hoida aivoja vaan rasittavat niitä”, Samulin sanoo. 

Kun ihminen on hyvä, hän nukkuu hyvin  – ja muisti säilyy. Samulin pyrkii nukkumaan joka yö 8–9 tuntia, vaikka rytmi elämässä vaihtelee. 

”Jos on iltatöitä, saatan nukkua seuraavana päivänä koko aamupäivän. Kahvitteluni alkaa yleensä vasta iltapäivällä, eikä minulla mene kahvista yöunet.” 

Pariisi sytytti kaipuun kahvilakulttuuriin 

Kahvi on kuulunut vuosikymmenet Aira Samulinin elämään. Kun hän oli lapsi ennen sotia, kahvia pidettiin myrkkynä. Kymmenvuotiaana hän sai maistaa lusikallisen kahvia. Sota-aikana taas ei ollut kahvia vaan korviketta. 

”Kun sota sitten päättyi, olin tottunut korvikkeen makuun, ja oikea kahvi maistui aluksi oudolta.” 

Nykyisin Samulin nauttii hyvästä, vahvasta kahvista ja suklaasta sen kanssa. Kahvin sekaan hän laittaa teelusikallisen kermaa. 

1950-luvulla Samulin matkusti työnsä vuoksi ahkerasti kansainvälisillä muotimessuilla, etenkin Pariisissa. Kaupunki oli täynnä suurenmoisia katukahviloita. Samulin lumoutui kahvilakulttuurista. Suomessa kahviloita oli tuolloin kuitenkin hyvin vähän.  

”Pariisi herätti viehtymykseni kahvilakulttuuriin. Ajattelin, että voi kun meillä Suomessakin olisi kahviloita! Kahvista tuli tuolloin minulle nautintoaine. Ja voi sitä iloa, kun Suomeenkin sitten myöhemmin alkoi tulla erikoiskahveja…” 

Espressoa Jorma Uotisen kanssa 

Länsi-Uudellamaalla sijaitsevassa Hyrsylän Mutkassa on käynyt kolmenkymmenen vuoden aikana yli 150 000 vierasta. Aira Samulin järjestää edelleen tilauksesta hongasta rakennetussa hirsilinnassa keskustelutilaisuuksia ja ilahduttaa suomalaisia hersyvällä olemuksellaan ja tarinoillaan.  

”Tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa, ja siitä on pitkälti kyse elämässä ja yrittäjyydessä”, Samulin sanoo. 

Hyrsylän Mutkassa kahvi on ollut aina Pauligin Juhla Mokkaa, ja se tarjoillaan ruusukupeista. Näin on tehty aina, tosin vaaleapaahtoinen Juhla Mokka on vaihtunut tummapaahtoiseen. Kahvin kanssa vierailijat saavat Samulinin pojan Jarin, Kiti-tyttären leipomaa kanelipullaa. 

”On mielenkiintoista huomata, että kahvi pyörii koko ajan ympärilläni elämässä. Olisi hauska tietää, kuinka monta kertaa olen elämässäni kaatanut kahvia ruusukuppiin. Tulen iloiseksi, kun ihmiset kehuvat tarjoamaani kahvia.” 

Kun Samulin ja hänen sielunkumppaninsa ja sydänystävänsä Jorma Uotinen tapaavat, he juovat aina espressoa. Samulin ja Uotinen ovat tunteneet toisensa 35 vuotta.  

”Jorman kanssa emme lähde koskaan ravintolasta ilman, että otamme viimeiseksi espresson, vaikka kello olisi yksitoista illalla. Espresso on merkillinen asia välillämme, meillä on sanomaton yhteisymmärrys muutenkin.”
 

Kuvat on otettu Pauligin Paulan vierailulla Aira Samulinin luokse.