Isoäidin seurassa kahvi maistuu aina hyvältä!

10.10.2018

Paulig Barista Instituten kouluttaja Jori Korhonen nauttii kahvinsa mieluiten hyvässä seurassa ja kauniissa luonnon valossa. Isoäitinsä kahvinvalmistukseen huippuammattilainen ei koskaan puutu. ”Minulla ei olisi ikinä sydäntä sanoa hänelle, että kahvi pitää keittää jotenkin toisella tavalla. Tärkeää on, että saan olla harvinaiset hetket hänen kanssaan.”

Kuinka syvälle juurtunutta kahvinjuonti voikaan olla ihmisen elämässä? Tätä kysymystä Paulig Barista Instituten kouluttaja Jori Korhonen huomaa usein pohtivansa, kun hän seuraa 89-vuotiaan isoäitinsä arjen kahvihetkiä. Isoäidin elämä rytmittyy täysin kahvin juonnin ympärille. 

Korhonen itse on kahvin huippuammattilainen, joka etsii kahvia juodessaan jatkuvasti poikkeavuuksia ja harvinaisuuksia – jotain erityistä ja uutta. Uusi vivahde maussa saa Korhosen innostumaan. Työssään hän analysoi tarkasti kahvin makua ja sen eri sävyjä. Vapaa-ajallaankin hän kokeilee jatkuvasti uusia, usein ulkomailta tilattuja kahvilajikkeita. 

Työn ulkopuolella Korhonen on kuitenkin huomannut, että monet muutkin tekijät maun lisäksi vaikuttavat hyvään, onnelliseen kahvihetkeen: ihmiset ympärillä, kiireettömyys ja ympäristö. Isoäitinsä valmistamaa kahvia Korhonen ei voisi koskaan arvostella. Kohtaaminen isoäidin kanssa on itsessään aina arvokas. 

”Ei minulla olisi ikinä sydäntä sanoa, että kahvi pitää keittää jotenkin toisin. Se maistuu silti aina isoäidin seurassa tosi hyvältä, koska saan olla ne harvinaiset hetket hänen kanssaan. Vaikka kahvin valmistuksessa varmasti olisi paljon parannettavaa”, Korhonen kertoo. 

Kotona kahvi maistuu Korhoselle lauantaiaamuisin omalla sohvalla.  

”Silloin ei ole mihinkään kiire ja kahvi on valmistettu pitkän kaavan mukaan käsin.  Ikkunastamme suodattuu sisälle täydellinen valo. Silloin koen olevani onnellinen.” 

Kapverdeläistä kahvia hipsterikahvilassa 

Sotien jälkeen suomalaisilla ei ollut paljon luksustuotteita tarjolla, kahviakin sai säännellysti. Korhonen uskoo, että kahvi on siksi suomalaisille niin tärkeä asia. Kahvi on osa hyvää arkea, mutta sillä on aina myös juhlistettu asioita elämässä. 

”Pitkät talvet myös tekevät sen, että suomalaiset tarvitsevat jotain, minkä avulla pääsemme sängystä ylös. Lisäksi usein unohtuu, että Suomesta saa todella laadukasta kahvia”, Korhonen sanoo.  

Hän maistoi ensimmäisen kerran elämässään kahvia 8-vuotiaana mummolassa. Sekaan hän laittoi paljon sokeria ja maitoa, mutta maku ei tehnyt suurta vaikutusta. Herätys kahvin herkkään maailmaan tapahtui paljon myöhemmin opiskeluaikoina. Korhonen oli opiskelijana töissä eri kahviloissa. Työn ja opiskelun yhdistelmä oli raskas – väsymykseen hän oppi juomaan kahvia.  

Nykyisin Korhonen juo kahvinsa aina mustana ja ilman sokeria. Yksi Korhosen ikimuistoisimmista kahvihetkistä oli Amsterdamissa, kun hän oli tulppaanikaupungissa opiskelijavaihdossa.  

”Menin hauskalta näyttävään hipsterikahvilaan tekemään kouluhommia. Siellä tarjottiin kapverdeläistä kahvia, jota on hyvin harvoin saatavilla. Kahvi oli tosi hyvin valmistettu – miten hyvältä kahvi voi maistua! Kahvilan tiloissa oli myös paahtimo. Palaan sinne aina, kun menen Amsterdamiin. Paikka kaiversi syvän jäljen sydämeeni.” 

Kun status quo ei riitä 

Entä mitä sitten Korhosen mielestä on onnellisuus? Millaista on onnellinen elämä? 

”Haasteiden voittaminen tuo minulle onnellisuutta. Ja se, että asiat ovat normaalisti. Ei minun täydy saada miljoonaa euroa ollakseni onnellinen. Tavalliset asiat, kuten työpaikka, jossa viihdyn, tekevät minut onnelliseksi.” 

Kiireessä ihmiset eivät ehdi Korhosen mukaan pysähtymään ja miettimään perusasioita.  

”Kilpailumentaliteetti on aika vallitseva kulttuurissamme. Emme ole tyytyväisiä siihen, mitä meillä on, vaan kurkotamme aina jotain, mitä meillä ei ole. Status quo ei riitä, emme osaa pysähtyä hetkeen”, Korhonen sanoo.  

Myös vastuullisuudella on vaikutus onnellisuuteen.  

”Kun kaikki asiat on tehty hyvin, eikä mikään asia taustalla nakerra mieltä, kahvi esimerkiksi maistuu paljon paremmalta. Mieli ja tietoisuus ovat maistamisessa ehdottomasti mukana.” 

Korhonen viettää suuren osan työajastaan Paulig Kulmassa Helsingin Aleksanterinkadulla. Hän on onnellinen työssään, koska oppii jatkuvasti uutta ja saa seurata ihmisten kohtaamisia. 

”En kuuntele, mitä asiakkaat puhuvat keskenään. Mutta kehon kielestä näen, mikä on meininki. Ihmisten innostus tai jännitys, jos he näkevät vaikka ensimmäistä kertaa toisensa, on ihanaa katseltavaa. Saan tällaisesta valtavasti voimaa. ”