Kansainvälistä tunnustusta saanut vaatesuunnittelija Elina Laitinen loi Pauligin Paulalle uuden tyylin yhdessä työparinsa bloggaaja Laura Pollarin kanssa. Tapasin Elinan Aalto-yliopiston opiskelijoiden työhuoneella luovan myllerryksen keskellä.
Vaatesuunnittelussa yhdistyvät taide ja käytäntö
Taiteen maisteriksi tänä vuonna valmistuva Elina ei suinkaan aina tiennyt haluavansa vaatesuunnittelijaksi. Mielenkiinto vaatesuunnittelua kohtaan heräsi oikeastaan vasta lukion loppumetreillä. Hän oli aina ollut kiinnostunut taiteista, kulttuurista ja taidehistoriasta, mutta taiteilijaksi ryhtyminen tuntui vieraalta.
- Suunnittelija oli luonteva vaihtoehto taiteilijan ammatille.
Aalto-yliopisto antoi suunnan uralle
Elina toteaa, että Aalto-yliopistoon pääseminen oli yksi merkittävimmistä askelista hänen urallaan. Hän Aallon olevan itsestään selvä vaihtoehto Helsingin alueelta tuleville, mutta hän ei uskonut itse ikimaailmassa pääsevänsä sisään. Opiskelu Aallossa on antanut selkeän suunnan nuoren suunnittelijan uralle. Tarjolla olevan tiedon, taidon ja ohjauksen hyödyntäminen on vaatinut itsensä jatkuvaa haastamista ja tasapainoilua.
- Olen onnistunut sopivassa määrin kuuntelemaan opettajia ja toisaalta itseäni, Elina arvioi.
Vastavalmistunut toivoo muutoksia alan käytäntöihin
Kestävän kehityksen ja sosiaalisen vastuun merkitys on pohdituttaa suunnittelijaa valmistumisen lähestyessä.
- Kestävän kehityksen kysymyksiin otetaan opinnoissa kantaa erityisesti maisterivaiheessa, kun opinnot muuttuvat teoreettisemmiksi. Toinen kuuma peruna alalla on suunnittelutyön kiihtyvä rytmi. Uusia mallistoja ilmestyy nykyisin jopa neljä kertaa vuodessa.
- Sillä rytmillä suunnittelijat eivät ehdi merkittäviin innovaatioihin, Elina harmittelee. Elina toivookin, että mallistoja tehtäisiin tulevaisuudessa harvemmin, vain 1-2 vuodessa, jotta mallistojen suunnittelulle ja luovalle työlle jäisi enemmän aikaa.
Suomalaisuus ja kansanperinne toistuvina teemoina
- Vaatesuunnittelu on todella henkilökohtaista. Työhöni on vuodatettu tunteita ja suunnittelemissani asuissa on paljon minua, Elina selittää. Elina on ammentanut uransa aikana inspiraatiota erityisesti suomalaisuudesta ja kansanperinteestä. Suomalaisten luontosuhde on hänen mielestään erityinen ja estetiikka korutonta. Elinan lopputyö Aallossa pohjaa vahvasti kansanpukuihin ja vaatteen arvoon. Inspiraatio edelliseen mallistoon löytyi suomalaisesta puurakentamisesta ja Pyhämaan vanhasta kirkosta.
- Inspiraation löytäminen on matka. Edellisessä mallistossa pohdin, miten rakennusten estetiikka siirtyy vaatteisiin. Lopputyössäni syvennyn aiheeseeni mahdollisimman laajasti sekä visuaalisten että kirjallisten lähteiden avulla.
Tunnustusta kansainväliseltä supertähdeltä
Elinan mieleenpainuvin muisto tähänastiselta uralta on Festival International de Mode & de Photographie Hyères -kilpailun voitto vuonna 2012. Hyéres on yksi Euroopan merkittävimmistä muotialan kilpailuista. Elina nappasi arvostetun palkinnon yhdessä Siiri Rasakan ja Tiia Sirénin kanssa miestenvaatemallistolla. Kilpailun päätuomarina toimi legendaarinen japanilaissuunnittelija Yohji Yamamoto, yksi Elinan esikuvista muotimaailmassa. Kokemus oli ikimuistoinen.
- Tuntui todella hyvältä saada tunnustusta häneltä, Elina kertoo hymyillen.
Elinan mielestä suomalaista ja japanilaista suunnittelua yhdistää estetiikan ohella eräänlainen anarkismi. Ei tehdä aina sitä, mitä odotetaan, tai juosta myyntien perässä, vaan taustalla on jokin isompi ajatus.
Kahvifakta. Elinan lempikahvi on vaaleapaahtoinen suodatinkahvi, joka nautitaan parhaimmillaan raikkaassa ulkoilmassa sympaattisen Cafe Regatan penkillä.