Tapasin Madventuresista tutut maailmanmatkaajat Tunna Milonoffin ja Riku Rantalan heidän viihtyisässä toimistossaan. Olennainen osuus sisustusta olivat matkoilta kertyneet muistot ja koska itsekin olin aikaisemmissa ammateissani matkaoppaana ja lentoemäntänä reissannut paljon, sisutus tuntui heti omalta. Tarkoituksemme oli istua hetkeksi alas ja jutella reissuissa kertyneistä kahvikokemuksistamme.
Tunna kertoi, että heillä on Madventuresin puitteissa yli 40 kuvauskohdetta. He haluavat aina tutustua maan kulttuuriin tarkemminkin, eivätkä vain bongaile maita. Itse olen käynyt reilussa 20 maassa. Hienoimmat muistot ovat ehdottomasti maista, joissa olen asunut ja saanut paikallisista ystäviä sekä ehtinyt tutustua maan kulttuuriin syvemmin. Kysyttyäni mieleenpainuvinta reissua, molemmilta tuli vastaus nopeasti. Molemmille mieleenpainuvin reissu oli Papuan viidakossa, jossa on edelleen heimoja, jotka eivät ole juuri kosketuksissa sivilisaatioon. Tunna kertoi, että paikallinen lähetyssaarnaaja oli lennättänyt heidät keskelle viidakkoa, jossa klaanin miehet olivat jousipyssyjen kanssa vastassa. He yöpyivät puumajoissa ja kokemus tulee uniin edelleen. Riku puolestaan jatkoi, että siellä he tapasivat viimeisiä jäljellä olevia ihmissyöjiäkin. ”Jos kahvista puhutaan, niin Papuasta ostamani kahvi oli kyllä tosi hyvää”, Riku lisäsi.
Hyvän kahvin lähettiläänä minua kiinnosti, tutustuvatko he aina matkoillaan paikallisiin kahveihin? Riku kertoi, että yksi parhaita hänen maistamiaan kahveja oli Jamaica Blue Mountain. Siellä viljelypelloilla he kuvasivat ohjelmaakin. ”Kahvi oli niin hyvää, että minäkin join sitä, koska Jamaikalla ei yksinkertaisesti saanut teetä”, Tunna komppasi Rikua. Riku muisteli, että Jemenissä arabialainen kahvi oli hyvää ja Laosin kuumuudessa korkea jäälatte jääpalojen ja kondensoidun maidon kanssa oli myös yksi parhaita kahvielämyksiä.
Kahviterkuin,
Noora