Hankintapäällikkömme Anna Vänskä vietti vuoden kiertäen eri kahvin alkuperämaissa. Lue, mitä kaikkea Anna oppi ja koki reissunsa aikana.

Peru, Costa Rica, Honduras, Nicaragua, Guatemala, Tansania, Uganda, Kenia. Tuntuu uskomattomalta, että kokonainen vuosi on vierähtänyt kahvin jäljillä. Elokuussa palasin kotiin onnellisena kaikesta siitä, mitä olen saanut kokea ja oppia. Vuotta aiemmin lähdin matkaan täynnä uteliaisuutta. Minulla oli palava halu ymmärtää syvällisemmin, mitä kahvin alkuperämaissa tapahtuu ennen kuin kahvi laivataan Suomeen. 

Olin vieraillut työssäni aiemminkin monissa kahvin alkuperämaissa. Koskaan aiemmin en ole kuitenkaan päässyt näin aidosti osallistumaan viljelijöiden arkeen, tekemään itse töitä tiloilla ja keskustelemaan heidän kanssaan: Miten he kokevat työnsä? Millaisia toiveita ja ajatuksia heillä on tulevaisuudesta? Miten kahvin korkea laatu varmistetaan? Miten yhteistyötä kahvinviljelijöiden ja koko arvoketjun eri osapuolten kanssa kahvin valoisan tulevaisuuden eteen voisi kehittää?

Satoja tilavierailuja ja lukuisia merkitksellisiä kahvihetkiä 

Kaipaan jo nyt monia asioita vierailemistani maista. Raikasta vuoristoilmaa ja aikaisia aamuja esimerkiksi Costa Ricassa, kun hyppäämme aamuauringon noustessa agronomin kanssa autoon ja matkaamme tilalle. Työpäivän aikana ehdin tutustua eri viljelykäytäntöihin ja niiden kehittämiseen, laadunvarmistuksen periaatteisiin ja maistella kahveja. Kun asuin kahvinviljelijöiden luona, leikitin lapsia, valmistin aamupalaa ja osallistuin muihin arkisiin askareisiin. 

Opin valtavasti alkuperämaiden kulttuurista mutta ennen kaikkea ammatillisesti kahvin eri viljelymenetelmistä, käsittelytavoista sekä siitä, miten kahvitilojen taloudellinen kannattavuus taataan. Miten on mahdollista, että eri alueilla – tai vaikka vierekkäisillä tiloilla – viljeltyjen kahvien maut voivat erota niin paljon toisistaan? Opin vuoden aikana niin paljon uutta, että sulateltavaa kaikessa siinä riittää vielä pitkäksi aikaa. Vuoden aikana kävin yli sadalla tilalla ja nautin kymmeniä kupillisia kahvia yhdessä viljelijöiden kanssa. Ympäristö ja ihmiset vaihtuivat osan ajasta lähes päivittäin. Jaksaminen oli väkisinkin välillä koetuksella. Työn mielekkyys auttaa kuitenkin jaksamaan raskaampinakin hetkinä. 

Miten vastuullisuutta käytännössä varmennetaan?

Vastuullisuutta varmennetaan kahvin alkuperämaissa monin eri keinoin kumppanien valinnasta jäljitettävyyden kehittämiseen ja sopimuksiin. Kaikki Pauligin kumppanit ovat sitoutuneet eettisiin periaatteisiimme. 

Vuoden aikana kartoitin muun muassa mahdollisuuksia Pauligin viljelijäyhteisöjen perustamiselle niissä maissa, joissa vietin aikaa. Yhteisön tuottaman kahvin laadun täytyy aina vastata Pauligin laatuvaatimuksiin. Lisäksi meidän täytyy pystyä yhdessä paikallisen kumppaniyrityksemme kanssa tukemaan koko yhteisöä ja yksittäisiä viljelijöitä niin, että kahvinviljely alueella on tulevaisuudessakin kannattavaa. Olen myös osallistunut kahvitiloilla ja käsittelylaitoksilla tehtäviin vastuullisuusarviointeihin. 

Tärkeä osa vastuullisuustyötä on ymmärtää kahvinviljelyn ja arvoketjun todellisuutta. Näin pystymme kohdistamaan resurssejamme jatkossa paremmin. 

Vastuullisuuden eteen tehdään kahviketjussa tänä päivänä paljon töitä. Tämä ilahduttaa. Erityisen palkitsevaa on nähdä yksittäisen viljelijän kehitys kahvin laadussa ja tuottavuudessa. Toki paljon kehitettävääkin on. Mielestäni tärkeintä on saada viljely ensin kannattavaksi viljelijöille, jotta resursseja jää muiden tärkeiden vastuullisuusnäkökulmien kehittämiseen. 

Mikä minut sitten yllätti vuoden aikana eniten? Ihmisten elämänasenne. Myös työn määrä, joka kahvin eteen tehdään ennen kuin se on valmis matkaamaan Suomeen. 

"Vihdoinkin lakritsijäätelöä!"

Nyt olen taas Suomessa. Matkan aikana kaipasin eniten perhettäni ja ystäviäni. Ja pakko tunnustaa: lakritsijäätelöä! Myös rutiineja. Vuoden aikana tyypillistä työpäivää kun ei ollut. 

Suomeen halusin tuoda tuliaisiksi kaikista vierailemistani maista sylillisen positiivista elämänasennetta ja yhteisöllisyyttä. Vuoden aikana näin omin silmin, ettei ihminen kaipaa suurta varallisuutta ollakseen onnellinen. Mieleni täyttää syvä kiitollisuus.
 
Tämä vuosi muutti minua paljon. Ja niin oli tarkoitettukin. Vastuullisuustyö ei ole koskaan valmista. Työni jatkuu Suomessa, vuorovaikutuksessa alkuperämaiden kanssa.

 

Jaa sivu: