Tapasin ihastuttavan käsityökirjailija Molla Millsin hänen vähintään yhtä ihastuttavalla työhuoneellaan Kalliossa. Vanhan talon historiassa olisi itsessään jo aihetta blogitekstiin, mutta keskitytään nyt kuitenkin Mollaan, hänen työhönsä ja suhteeseensa kahviin.
Kysyessäni miten Molla on päätynyt alalle, hän kertoi olleensa käsityöläinen koko ikänsä. Hän on osa käsityösukua ja hän päätyi sitä kautta alalle luonnostaan. Koulutukseltaan Molla on taiteen maisteri, mutta tällä hetkellä hän tuottaa käsityöalan kirjallisuutta ja käsityöohjeita. Kirjailijan uran hän kertoo alkaneen ensimmäisestä kirjasta, Virkkurista, vuonna 2013. Vaikka luovan alan ammattilainen ei tunnustakaan varsinaisesti seuraavansa trendejä, hän saa vallalla olevista virtauksista ideoita ohjeisiinsa.
Mollan toimistolta siirryimme Ondaan, yhteen hänen lempikahviloistaan. Molla kertoi aloittaneensa kahvin juonnin vasta pari vuotta sitten, mutta nykyään kahvikupillisesta on tullut jo tapa aloittaa aamu. Hän nauttii mieluiten keskitummaa kahvia maidolla. Kahvilassa tilasimme kumpikin isot lasilliset lattea ja valitsimme niille kavereiksi itse tehdyt juustokakun palat.
Mollalla on useampiakin lempikahviloita ja niitä kaikkia yhdistää kiireettömyys ja mahdollisuus istua rauhassa kahvilassa ja tehdä vaikkapa töitä koneella kahvittelun lomassa. Hänen mukaansa hyvän, kiireettömän kahvilan tunnistaa siitä, onko siellä sohvia tai nojatuoleja, joissa saa rauhassa istuskellen nauttia kahvinsa. Mollaa harmittaa suomalaisessa kahvilakulttuurissa se, että kovinkaan moni kahviloista ei ole iltaisin auki. Olisi mukava käydä kahvilassa illalla työhuoneelta lähtiessä ja sen jälkeen vasta siirtyä kotiin. Hänen mielestään Suomesta puuttuu turkkilaistyyppinen kahvila, jossa voi istua tyynyillä lattian rajassa ja tunnelma on aavistuksen salaperäinen. On ollut kuitenkin kiva huomata, että kahvilakulttuuri on pikkuhiljaa rantautunut myös pienempiin Suomen kaupunkeihin.
Kysyin tietenkin palkitulta tyylitaiturilta, miten kahvin avulla voisi korostaa persoonallista tyyliään. Molla kertoi, että parhaimmillaan hieno take away -kuppi voi täydentää päivän asuvalinnan, mutta pahimmallaan sen taas joutuu kätkemään vaikkapa lapasten suojaan. Keskustelumme rönsysi myös perinteiseen Airamin termospulloon, joka on Mollalle nostalgisen ihana piknik-varuste. Se tuo mieleen monia muistoja lapsuudesta, mihin liittyy olennaisesti retkelle lähteminen ja tunne, että jotakin kivaa tapahtuu pian.
Unelma-ammatissaan oleva käsityöläinen nauttii siitä kun saa tehdä perinteisiä asioita uudella tavalla. Käsitöissä on ihanaa, kun voi karata todellisuudesta ja palata takaisin kun teos valmis. Nykyaikana kun ihmiset kulkevat puhelin kädessä, on melkeinpä harvinainen näky, että joku virkkaa bussissa. Aloin miettiä samaa kahvitaukojen merkityksestä, parhaimmillaan kuppi hyvää kahvia vie sinut pois arjen kiireen keskeltä.
Kahviterkuin,
Noora