Vuoden Barista -finalistit vuosimallia 2014, osa 1

Vuoden Barista on Suomen arvostetuin kahvialan kilpailu, joka järjestetään nyt neljättätoista kertaa. Semifinaalit järjestettiin Paulig Instituutin tiloissa Vuosaaressa helmikuussa 2014. Tämän vuoden kilpailussa jatkoon pääsi kuusi loistavaa baristaa. He kilpailevat parhaan kahvintekijän tittelistä 5.4.2014 järjestettävissä finaaleissa. Taso on tänä vuonna ehkä kovempi kuin koskaan ja voittoon tarvitaan vahvan teknisen taidon lisäksi varmaa esiintymistä.

Kilpailuissa baristat valmistavat viidentoista minuutin aikana neljä espressoa, neljä cappucinoa sekä neljä itse kehittämäänsä signature -juomaa. Tuomarit arvostelevat baristat kansainvälisten sääntöjen mukaan. Tämän vuoden finaaleissa kamppailevat Ia Hyttinen kahvila Sävystä, Emmi Kinnunen Pauligilta, Sampo Latvakangas Kaffecentralenista, Kalle Freese Freese Coffee companylta, Jarno Peräkylä Caffilta sekä Viivi Ahtiainen Good Life Coffeelta. Kuudesta finalistista peräti neljä kilpailee ensimmäistä kertaa Vuoden Barista -kilpailuissa.

Miten sinusta tuli barista Ia Hyttinen?

”Menin 15-vuotiaana Cafe Javaan harjoitteluun, kun koulussa oli työelämään tutustuminen. Javasta tuli myös ensimmäinen työpaikkani. Koulun loputtua päädyin Kakkugalleriaan töihin. Sieltä meidät sattumoisin lähetettiin Kaffecentralenin kahvikoulutukseen, missä opin miten hyvää kahvia voikaan saada aikaan. Hakeuduin sittemmin kahvila Sävyyn, koska tiesin että täällä kahviin todella panostetaan.”

Hyttisen semifinaalikahvi oli Turun kahvipaahtimon kolumbialainen pesemällä prosessoitu Gigante. Maultaan se on hedelmäisen hapokas sekä täyteläisen voimaisa. Hyttinen on harjoitellut kilpailuihin pari kertaa viikossa. Ahkerasta harjoittelusta huolimatta kilpailutilanne oli hänen mukaansa yllättävän jännittävä.

”Baristakilpailuja harkitsevalle voisin vinkata, että lukekaa säännöt todella tarkkaan ja tutustukaa parhaiden baristojen suorituksista kuvattuihin videoihin. Sillä pääsee jo hyvää alkuun”, Hyttinen toteaa.

Kilpailuissa tärkeintä on tuntea oma kisakahvi todella hyvin. Makuprofiilin pitää olla selkärangassa, koska maun ja makukuvausten täytyy täsmätä.

”Yksi suomalaisten baristojen vahvuuksista on hyvä tukiverkosto; kaikki auttavat ja tsemppaavat toisiaan. Minäkin olen saanut harjoitella myös toisten kahviloiden laitteilla, koska Sävyssä ei ole kilpailuissa käytettävää mallia. Uskon, että myös suomalaisten hyvästä kielitaidosta on paljon hyötyä kansainvälisissä kilpailuissa”, Hyttinen summaa.

Hyttisen mielestä kilpailuissa voisi enemmän nostaa esiin kahvin vastuullisuus-teemoja.

"Tietoiskut pientuottajien kahveista ja kahvin koko tuotantoketjun ekologisuudesta voisi olla vahvemmin esillä myös kilpailuissa. Ihmisten kiinnostus luomua ja kestävää kehitystä kohti lisääntyy jatkuvasti." 

 

Mikä meininki Emmi Kinnunen?

Emmiä kiinnosti alun perin enemmän ruoka ja viini kuin kahvit mutta sattuma päätti toisin. Parin vuoden ulkomailla työskentelyn jälkeen hän päätti hakea töihin Pauligille, koska kouluttaminen vaikutti kiinnostavalta.

”En ollut ikinä ajatellut kahvialaa omakseni mutta tultuani tänne hurahdin kahvin monipuolisuuteen. Oman kunnianhimon ja positiivisen painostuksen tuloksena päätin uskaltaa lähteä kilpailemaan Vuoden Baristan tittelistä, sillä uskon, että välillä pitää tehdä jotain pelottavaa kehittyäkseen sekä ihmisenä että ammatissaan. Baristakilpailut ovat loistava sauma kehittää omia taitojaan.”

Kinnusen kilpailukahvi on papuauusiguinealainen Sigri AA, jota käytetään myös Pauligin kahvisekoituksissa.

”Kehittelimme kahvin yhdessä Pauligin päämaistaja Marja Tourin kanssa, joka myös paahtoi kahvin espressoihin sopivaksi. Halusin kokeilla jotain kahvia, mitä en ole kilpailuissa ennen nähnyt. Makuprofiililtaan kahvi on hedelmäinen ja hapokas. Vaikutelma on trooppinen ja helposti lähestyttävä”, Kinnunen luonnehtii.

Emmi kehottaa kaikkia kisoihin osallistumista pohtivia rohkaisemaan mielensä. Kilpailuihin tarvitaan hänen mukaansa uusia näkökulmia. Kahvialan ammattilaiset ottavat kyllä helposti mukaan.

”Suomessa tekninen osaaminen alkaa olla jo hyvällä tasolla. Meidän pitäisi kehittää esiintymistä ja itsevarmuutta. Yksi vaihtoehto olisi ehkä miettiä kahvit shown kautta eikä showta kahvien kautta. Kansainvälisissä kilpailuissa sijoittuminen vaatii innovaatioita ja selvää erottautumista”, Kinnunen pohtii.

Hänen mukaansa suomalaiset baristat ovat kuitenkin innostuneita asiastaan, mikä auttaa jo pitkälle.

 

Mikä kilpailemisessa viehättää Sampo Latvakangas?

”Ensimmäinen kosketukseni kahviin oli, että se on jotain kiellettyä, sillä en saanut kotona juoda kahvia. Mummo kuitenkin antoi salaa maistella. Vähän myöhemmin yksi italialainen tuttuni valmisti minulle hyvät kahvit mutteripannulla. Ymmärsin, että kahvi voi maistua monelta. Rupesin selvittämään missä Helsingissä panostetaan kahveihin ja siten päädyin Kaffecentraleniin töihin”, Latvakangas muistelee.

Kahdeksantoistavuotias Latvakangas on kilpailun nuorin. Tämän ei kuitenkaan pidä antaa hämätä, sillä hän on mukana jo toista kertaa ja paahtaa kahvinsa itse. Kyllä, luitte oikein. Hänellä on kotonaan 200g paahdin, minkä lisäksi myös Kaffecentralen vahvisti omaa kalustoaan pienellä 5kg paahtimella. Kahvi on sekoitus kolumbialaista Cundinamarcan alueelta tulevaa kahvia sekä etiopialaista Yirgacheffeä. Oikea kahvi löytyi kohtuullisen nopeasti.

”Kahvini on makuprofiililtaan tasapainoinen. Koska olen paahtanut sen itse, en voi ainakaan syyttää paahtajaa, jos suoritus ei mene putkeen” hän hymyilee.

Latvakangas toivoo, että myös pienemmillä paikkakunnilla innostuttaisiin baristakilpailuista. Kilpailijoita on toistaiseksi aika vähän. Suurempi osallistujamäärä lisäisi mielenkiintoisuutta. Plussa on, että kilpailuissa omat taidot kehittyvät paljon minkä lisäksi pääsee tapaamaan kollegoita ympäri Suomea. Kansainväliseen menestykseen Latvakangas suhtautuu terveellä realismilla.

”Viime vuotinen Kalle Freesen sijoitus oli tähän mennessä paras ottaen huomioon osallistujamäärän (Suomen sijoitus on ollut 2000-luvulla korkeampi, mutta ottaen huomioon osallistujamäärän ja tason kovenemisen, Freesen sijoitus on todella kova). En usko, että siitä vielä hirveästi parannetaan, koska meillä on vielä niin pienet resurssit. Esimerkiksi Australian Matt Perger harjoitteli yli vuoden pelkästään kilpailuja varten, minkä lisäksi hän saa tietääkseni palkkaa kahvialan innovaatioiden kehittämisestä. Täällä kilpailut ovat kuitenkin vähän enemmän harrastuspohjalta.”

Latvakangas keskittyy nyt enimmäkseen esiintymisen harjoitteluun, johon hän saa tukea kollegoilta.

”Kaffecentralenin työntekijät ovat auttaneet minua paljon muuan muassa istumalla koeyleisönä. Olen siitä kiitollinen.”