Vastuullisuuden ristitulessa

5.5.2015

Itselleni opettavaisimpia kokemuksia kahvin pitkästä matkasta pavusta kuppiin ovat aina olleet matkat kahvin tuottajamaihin. Omalta kohdaltani ehkä pysähdyttävin matka oli muutama vuosi sitten Etiopiaan, yhteen maailman köyhimmistä maista.

Kävimme Sidamon kahvialueilla Keski-Etiopiassa, jossa tuotetaan – ainakin omasta mielestäni – maailman hienoimpia kahvilaatuja. Alueella kasvaa muun muassa monelle kahvin ystävälle tuttu, tasapainoisen mausteinen Yirgachefe.

Kahvi on vaativa viljelykasvi ja vaatii lähes täydelliset olosuhteet tuottaakseen satoa. Etiopian ylängöllä on vehreää, maa on viljavaa ja kahvin lisäksi monet ruokakasvit kasvavat nopeasti. Suotuisien olosuhteiden ansiosta ihmisillä ei ole puutetta ruoasta. Kahvi ei ole alueella ainoa toimeentulon lähde, vaan myyntiin viljellään myös ohraa, vehnää, tefheinää, maissia, durraa, hirssiä ja sokeriruokoa.

Alueen väestöntiheys on suuri. Viljavasta maasta huolimatta toimeentulo riittää niukasti isojen, monilapsisten perheiden elättämiseen. Sidamossa jokaisen kodin vieressä on vähintään muutama kahvipuu, joita lähinnä perheiden naiset hoitavat. Yli omien tarpeiden jäävät kahvimarjat, eli pari säkkiä per talo, myydään osuuskuntaan. Myyjä saa suorituksen suoraan käteisenä ja joissakin tapauksissa säkit merkitään kirjanpitoon alueen viljelijöiden omistaman osuuskunnan vihkoon.

Osuuskunnassa kuivatut marjat päätyvät lopulta valtion ylläpitämään kahvipörssiin, josta kahvi myydään edelleen valtuutetuille ulkomaankauppaa pyörittäville tahoille. Kahvin jäljitettävyys häviää siis jo varhaisessa vaiheessa - ei vain tilojen pienuuden, mutta myös valtion tarkkaan säätelemän kahvin viennin takia. Etiopiassa, kahvin synnyinmaassa, jopa puolet tuotetusta kahvista menee maan omaan kulutukseen.

Olemme päättäneet, että kaikki Pauligin kahvi tulee vuoden 2018 loppuun mennessä vastuullisiksi todennetuista lähteistä. Miten siis suhtautua Etiopian ainutlaatuisen hienon makuisiin kahveihin, joiden jäljitettävyys katoaa pienien tuottajien vuoksi osuuskuntiin ja edelleen valtion kahvipörssiin? Meillä ei siis ole vedenpitävää keinoa todentaa kahvin alkuperäistä lähdettä. Kahvista saadut tulot ovat tärkeitä etiopialaisille viljelijöille – mutta onko meidän vastuullisuuden nimissä lopetettava ostaminen ja jätettävä viljelijät ilman tätä tuloa? 

Kutsun tätä vastuullisuuden ristiriidaksi. Ostaako vai ei? Toki Etiopian kahville löytyy vielä muita ostajia, mutta lähivuosina tilanne tulee muuttumaan. Tulevaisuudessa jäljitettävä ja vastuulliseksi todennettu kahvi on kahvialalla standardi. Etiopian on siis kehitettävä omaa kahviketjuaan läpinäkyvämpään suuntaan. Tähän voi mennä vuosia.

Meidän vastuullinen tekomme on ostaa Etiopian kahveja tämänhetkisistä jäljitettävyyshaasteista huolimatta ja näin huolehtia, että viljelijät saavat siten toimeentulonsa. Samaan aikaan haluamme olla osaltamme tukemassa toimia, jotka parantavat etiopialaisen kahvin jäljitettävyyttä. Toivon myös, että kahvin maailmanmarkkinahinta ei painu liian alas, jotta viljelijä saa tuotantokustannukset ylittävän korvauksen.  Kahvin kulutuksen lisääntyminen etenkin Aasiassa pitää kysyntää korkeana, joten juuri nyt luotan, että kysynnän ja tarjonnan laki toimii.

Lue lisää vastuullisuustyöstämme ja tutustu vuoden 2014 vastuullisuusraporttiimme.

Elisa Markula
Toimitusjohtaja
Paulig-konsernin Kahvi-liiketoiminta