Tarinoita Pauligilta, osa 2: Lempeä löytöretkeilijä Eduard

2.4.2014

Ilma oli sakeanaan kuumuudesta. Aurinko porotti niin, että kääntäessä katseen jyrkiltä rinteiltä kohti horisonttia, pensaiden tummat lehdet näyttivät väreilevän. Tämänkin tilan kahvipensaat olivat kuitenkin hyvässä kunnossa, aivan kuten plantaasin isäntä vakuutti. Ei ohut ja kostea ilmanala varmasti täkäläiselle missään tuntunut; vikkelät sormet poimivat punaiset marjat, kuin jalokivet, lehtien välistä tarkasti jättäen raa’at kypsymään. Oli auringosta toki hyötyä, pakko se oli myöntää, kun katsoi lakanoille mattoina levittyviä kuivumassa olevia kahvipapuja.

Pitkän matkan oli Eduard Paulig tullut pohjolasta kahvitiloja katsomaan. Kuten arvata saattaa, viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä matkailu oli harvojen ulottuvilla. Eduard oli kuitenkin jo nuorena poikana lähetetty kauppiasoppiin Lyypekkiin, kielikylpyyn Venäjälle ja kotimaassakin hän oli toiminut Pauligin kauppamatkustajana. Silti uudenvuodenpäivänä 1927 alkanut viisi kuukautta kestänyt matka Atlantin taa kahviviljelyksille oli jotain ennen kuulumatonta.

 

 

Eduard Pauligin matkareitti 1929

 

Eduard oli ottanut Pauligin kauppaliikkeen haltuunsa vanhempiensa Gustavin ja Berthan jälkeen vuonna 1919, jolloin liikkeestä tuli myös osakeyhtiö. Eduardin aikana Paulig kasvoi tukkuliikkeestä teollisuusyritykseksi; kahvia alettiin myydä merkittynä ja päivättynä kuluttajapakkauksissa ja mukaan valikoimaan saatiin niin Juhla Mokka kuin Presidentti vuonna 1929. Nuorelle johtajalle oli tärkeää tuntea tuotteen alkuperä, varmistaa laatu ja työntekijöiden oltavat. Ostotoiminta alettiin kohdistaa suoraan tuottajamaihin ja osa tuolloin solmituista tuottajasuhteista on voimassa tänäkin päivänä.

Tiuhaan saapuneet postikortit ja pitkissä kirjeissä elävästi kuvatut havainnot pitivät paahtimon väen ajan tasalla johtajan matkareitistä. Ihmettelyä kerrakseen saatiin myös ahkeran valokuvaharrastajan itse ottamista matkakuvista. Eksoottisia maisemia, tunnelmia ja ihmisiä! Matkoistaan huolimatta Eduard oli hyvän ja oikeudenmukaisen miehen maineessa työntekijöidensä keskuudessa ja aidosti kiinnostunut heidän elämästään. Lasten syntymisen tai naimisiinmenon kunniaksi kotiin lähti aina terveiset ja muistamiset. Eduardin mielestä työpaikalla kuului viihtyä, sillä työ vie leijonanosan ajasta.

Viihtyvyyteen tulee panostaa, sillä monet täällä viettävät paahtimolla enemmän aikaa kuin kotonaan.

Eduardin ajatuksesta oivana esimerkkinä edelleen ovat paahtimon yleisten tilojen kukka-asetelmat, jotka vaihtuvat jokaisena maanantaina.