Tarinoita Pauligilta, osa 1: Utelias kauppa-apulainen Gustav Paulig

Nuoren pojan nenään tulvahti kiehtovia tuoksuja. Sataman suuren varastohallin hyllyt notkuivat outoja hedelmiä ja paksusta juuttikankaasta valmistettuja säkkejä. Tänne, Lyypekin satamaan ne oli laivattu matkojen takaa trooppisista siirtomaista ja pian herrasväki ihmettelisi tuotteita kauppaliikkeiden hyllyillä. Gustav Pauligin, kauppa- ja hallintatoimisto Piehl&Felingin uuden apupojan silmissä kiilsi uteliaisuus oppia enemmän tropiikista tuoduista mauista; miksi Brasilialainen kahvi maistui erilaiselta kuin Kolumbialainen ja mitä kummaa oli Arabica?

1850 syntynyt Gustav Paulig on hentorakenteinen poika ja heikonpuoleinen terveys evää häneltä pääsyn Saksan armeijaan. Asia hävettää puutarhurin poikaa kovin ja kun mahdollisuus lähteä konttoristiksi Suomeen avautuu, astuu 21-vuotias Gustav höyrylaivaan suuntana eksoottinen Pohjola. Tehtaanpatruuna Idestamin Nokia-yhtiössä Gustav saa näköalapaikan tutustua uuden kotimaansa kaupankäyntitapaan ja hänen innostunut asenteensa huomataan pian johtoporrasta myöden. Jo apupoikana Saksassa Gustav haaveili yrittäjyydestä ja uskoi kauppaliikkeellä olevan mahdollisuuksia myös Suomessa. Gustav ystävystyy helsinkiläisen kauppaneuvoksen pojan Nicolas Sinebrychoffin kanssa ja heistä tulee liikekumppaneita kauppaneuvos Paul Sinebrychoffin lainattua heille alkupääoman yrityksen perustamiseen.

Pian Suomen tuon ajan suurimmista lehdistä Suomettaresta ja Hufvudstadsbledetista saadaan lukea piskuinen ilmoitus ”Kolonian tavaroita suurissa määrin ja toimitusasioita. Gustav Paulig”. Jo ensimmäisenä toimintavuonnaan 1876 Pauligin kauppa- ja edustusliike tuo ja myy raakakahvia 303 000kg, joka on 7% koko Suomen tuonnista. Samana vuonna Paulig saa myös Suomen kansalaisuuden, sekä porvari- ja kauppiasoikeudet. Vuosi 1876 on merkittävä myös Gustavin henkilökohtaisessa elämässä, sillä hänen ja puutarhurin tyttären Bertha Bohnhofin vihkiäisiä vietetään. Helsingin Töölössä, nykyisin Pauligin huvilana tunnetussa villassa kuuluu tasaiseen tahtiin pienen jalkojen töminää, kun perheeseen syntyy seitsemän lasta.

Tuon ajan asiakas ostaa kahvinsa paahtamattomana. On perheenemännän ja kotirouvan kunnia-asia osata itse brännätä ja jauhaa pavut pannua varten. Paulig pohtii, josko tätä kovin työlästä kotiaskaretta voitaisiin hiukan helpottaa. Suuremmalla brännärillä valmistuisi toki kerrallaan säkillinen tai kaksikin. Kun laatu olisi tarpeeksi hyvä, ostaisi itsepintaisinkin emäntä kahvinsa valmiiksi paahdettuna. Gustav alkaa tehdä paahtokokeiluja. Suomen ensimmäinen pienpaahtimo sijaitsee Helsingin Katajanokalla Viktor Ekin makasiinien läheisyydessä. Raakakahvia paahdetaan pienessä hiilipannun höyryllä kuumenevassa paahtorummussa. Tuolloin paahtamomestari itse lausui legendaariset sanat:

”Kahvin paahtaminen ei ole afääri mutta kylläkin antoisa harrastus.”

Kuten tavallista, koskaan ei pidä sanoa ”ei koskaan”. Suomalainen kahvinpaahtoteollisuus ottaa todenteolla tulta alleen vuonna 1904, kiitos uteliaan harrastajapaahtajamme. Myyntiverkosto leviää pian Vaasan korkeudelle. Paahdettuja papuja myydään aluksi irtotavarana ja myöhemmin 5kg peltirasioissa. Pakkauksia koristaa Gustavin itse piirtämä P-logo, merkki Pauligin laatukahvista.

”Sinä päivänä, kun laadusta aletaan tinkiä, voidaan tehtaan portit sulkea.”

Paulig on edelleen laatukahvin takuu, sillä into ja uteliaisuus uusiin makuihin tarttuu myös jälkipolviin. Tästä kuulemme pian lisää.