PAULA ON PAULA AINA VAAN

Syksyn aikana ihan yllättäen olen päässyt tapaamaan entisiä Pauligin Pauloja. Ollessani välittämässä kahviterveisiä, ovat Sanna Leinonen, Sinikka Kekki ja Anna-Liisa Uusitalo sattuneet kukin vuorollaan paikan päälle kotikaupungissaan.

Sanna Leinosen kanssa tapasimme Turussa Domcaféssa. Sanna oli bongannut paikallisesta lehdestä ilmoituksen tapahtumasta ja saapui kahvilaan perjantai-iltapäiväkahville suloisen tyttärensä kanssa. Sanna kertoi minulle muutaman hauskan tarinan Paula-uransa varrelta. Hänen aikanaan Paulan mukana kulkivat lähes oikean kokoiset ”pahvi-Paulat”, eli Sannasta otetut valokuvat, jotka laitettiin aina kahvilan tai kaupan oven eteen ilmoittamaan Paulan vierailusta. Sanna kertoi, että kerran jos toisenkin hän hätkähti, kun hän autoillessaan näki taustapeilistä takapenkillä poikittain makaavan pahvikuvan itsestään… Tapiolan Stockmannilla vieraillessani tuli eräs rouva kysymään, olenko minä aito ja oikea Paula. Vastasin myöntävästi ja aloin jo kertoa Paulan historiaa, kun rouva totesi olevansa ostoksilla yhdessä sen ”ihka ensimmäisen” kanssa. Hetken kuluttua sain minäkin tavata Sinikka Kekin ihan livenä. Sinikan muistellessa Paula-aikojaan jäi keskusteluamme mielenkiinnolla kuuntelemaan myös muutama asiakas. He muistivat Sinikan nuoruudestaan, jolloin Paula oli aikansa seuratuimpia julkkiksia. Huimalta kuulosti myös se, ettei Sinikalla ollut Paula-aikanaan ajokorttia, vaan kaikki matkat tehtiin bussilla, junalla, lentäen tai joskus jonkun toisen autokyydistä nauttien. Nykyisellä tahdilla en uskoisi oman kärsivällisyyteni riittävän millään, jos minun pitäisi suunnitella siirtymiset paikasta toiseen julkisilla kulkuvälineillä ja niiden aikatauluja noudattaen. Puhumattakaan siitä, että nykyiset tavaramäärät, joita kuljetan mukanani, pitäisi myös jollain ilveellä kuljettaa tapahtumapaikalle. Tampereella Anna-Liisa Uusitalo oli lounastaukonsa aikana sattunut huomaamaan, että olin tarjoilemassa maistuvia kahvinautintoja paikkakunnalla. Onnekseni hän päätti odotella hetken aikaa. Lounastauon päätteeksi ehdimme keskustella hyvän tovin, ja jälkikäteen Anna-Liisan jo lähdettyä huomasin, että innostuttuani kuuntelemaan Annun kuulumisia en tajunnut tarjota hänelle lainkaan kahvia! Anna-Liisan aikana Paulan toimenkuva oli hieman muuttunut, eikä Paula vieraillut juuri ollenkaan kaupoissa. Annu jäi Paula-kautensa jälkeen vielä muutamaksi vuodeksi Pauligin palvelukseen. Oli ihanaa huomata, kuinka kaikki Paulat, jotka olen urani aikana saanut tavata, edelleen muistelevat omaa aikaansa Pauligilla leveä hymy huulillaan. Mahtavista työvuosista on jäänyt mieleen useita hauskoja tarinoita ja sattumuksia, mutta työ on ollut myös hyvin kasvattavaa. Toivottavasti saamme kaikki Paulat yhteistapaamiseen viimeistään uuden paahtimon katon alle. Juttuja ja tarinoita jokaisen Paula-kauden varrelta riittää varmasti toviksi jos toiseksikin. Ja saattaapa olla, että samalla maistuu parikin pannullista hurmaavan hyvää kahvia…

Uusimmat kahvi-uutiset suoraan sähköpostiisi.

Back to top