Pari sanaa cappuccinosta

Kun on maailmalla jumissa tulivuoren synnyttämän tuhkapilven takia, koti-ikävän aiheita syntyy yllättäen aika monia, kuten poikaystävä, kotona odottavat kissalapset, saksaksi duppaamattomat televisio-ohjelmat, kaurapuuro ja kunnollinen cappuccino. On kai pakko myöntää, että vaikka olenkin metsästänyt täydellistä cappuccinoa siitä lähtien, kun kahvia opin juomaan, ei suomalaisissa kahvila-cappuccinoissa ole oikeastaan mitään vikaa. Yritän ilmaista asian nyt niin selvästi kuin osaan. Vihaan, siis VIHAAN, valkoiseksi höttötötteröksi kahvimukista nousevaa maitovaahtoa, jota täytyy juoda ainakin se puolikuppia ennen kuin suu maistaa häivähdyksenkään kahvin aromeista. Saatan myös menettää järkeni, jos saan eteeni kupin, jonka pinnalla ei näy lainkaan cremaa, vaan pelkkää valkoista vaahtoa. Ja pahin virhe, mihin olen ikinä törmännyt (tuskin pystyn edes kirjoittamaan tätä ilman verenpaineen kohoamista) on suodatinkahviin tehty cappuccino. Ei, ei ja EI! Cappuccino tehdään espressokahviin, höyrystetystä mikrovaahdosta ja niin, että kahvin ja maidon maku on tasapainossa. Piste. Kuvan cappuccinon "nautin" Bremenissä rantakahvilassa. Arvatkaa tykkäsinkö.