Palju kohvi
Lomailin viikonloppuna ihastuttavassa Tallinnassa, joka jos mikä on kahvilassa vetelehtijän paratiisi. Siellä kahviloita on paljon. Älyttömän paljon. Ihan sikana. Etenkin vanhan kaupungin mukulakivikaduilla on helppo ihastua harkitusti sisustettuihin kivijalkakakuppiloihin, joista rakkaimmille on siunaantunut jo oma luonteensa ja persoonallisuutensa. Yksi niistä on esimerkiksi romanttisen hilpeä Café Chocolaterie (Vene 6, sisäpiha), jonne emme tosin tällä reissulla ehtineet istahtaa. Silti paikka vaikutti jo ulospäin sellaiselta, ettei samanlaista löydy mistään muualta.
Tallinnan parhaisiin baristoihin kuuluva Jaanus Savisto on taustoittanut Mondon Tallinna-oppaassa kaupungin kahvilahistoriaa. Hänen mukaan Tallinnassa oli hyvin paljon kahviloita jo 1930-luvulla, mutta silloin niiden skene pyöri lähinnä "tee ja torttu -akselilla". Neuvostoliiton aikaan kahvilakulttuuri hyytyi, kun kaikesta oli pula. Tänä päivänä tilanne on toki taas toinen, mutta kahvilakulttuurin kehittymistä jarruttaa Saviston mukaan se, etteivät asiakkaat ole riittävän vaativia. Heille kelpaa lähes mikä tahansa, mitä kahvin nimellä myydään.
Kuulostaako tutulta? Sotkikohan Savisto nyt vanhingossa suomalaiset ja virolaiset?
Onneksi kaikissa Tallinnan kahviloissa ei tarvitse edes olla vaativa, kun laatua saa vaatimattakin. Suosikkini Reval Café Vene-kadulla (lähes Café Chocolateriä vastapäätä) yllätti nimittäin jälleen positiivisesti ja täytti samalla edullisella risotolla ja pastalla lounasnälkää kurnivan vatsankin. Jälkiruuaksi tilaamamme tallinn café on muuten klassikko ja valmistuu muuten samasta respetistä kuin irish cafe, mutta viskin sijaan juomaan listätään vana tallinkia. Tykkää ken tahtoo.
