Minttusiirappimysteeri

Viime kesäiseltä Ranskan matkalta tuli ostettua melko paljon ruokatuliaisia kotiin. Yksi älynväläys oli ostaa jääkaappiin pullo minttuesanssisiirappia. Joku ajatus sen idean takana oli, uskoisin. Olimme ihan varmasti maistaneet jonain kauniina ranskalaisena kesäpäivänä jotakin minttusiirapilla maustettua. Kuvittelimme ehkä, että kesän kuumat päivät muistuisivat myöhemmin mieleen, kun siirapilla maustaisi vaikkapa mojiton. Syksyn, talven ja kevään mittaan vihreä puteli kaivettiin aina välillä jääkaapista esiin. Hämmentyneenä, vailla ideaa siitä, mitä sille oikeasti tekisi. Mintulta se nimittäin maistuu kurkkupastillin verran, sokeria on niin tuhdisti että irvistyttää ja pienikin määrä värjää kaiken voimakkaan vihreäksi. Vaan sitten keksin! Äiti oli kylässä, ja varaslähtönä äitienpäivään päätin tarjoilla aamukahviksi ylellisen minttukahvijuoman. Alkoholittomaan kahvidrinkkiin tuli noin 4 cl minttusiirappia, kupillinen vahvaa, tummapaahtoista kahvia ja muutama nokare vaniljajäätelöä. Maku oli tähänastisista minttusiirappitesteistä paras, joskin edelleen hieman erikoinen, sillä vahvaa siirappia olisi riittänyt vähempikin määrä. Ulkonäköäkin voi kuvailla hauskaksi, etenkin jos tykkää tummanvihreistä sävyistä. Mutta mikä parasta, idea on kehityskelpoinen! Kahvin, siirapin ja vaniljajäätelön suhdetta pitää vain viilata hieman. Ehkäpä minttusiirappi hulahtaisi mukavasti kesäisiin kahvipirtelöihin? Haastan muutkin makusiirappeja kaappeihinsa haalineet kokeiluihin: vähintäänkin jo se äsken mainitsemani äitienpäivä tarjoaa nyt makealle kahvittelulle hyvän tekosyyn.