Löytöretki Pariisiin – elävä metropoli lumoaa ensikertalaisen

17.10.2017

La ville lumiere, Valon kaupunki, tarjoilee etenkin ensi kertaa saapuville liki henkeä salpaavaa kauneutta upeissa puitteissa. Pariisi on elämys, joka jokaisen täytyy kokea. 

Tämän artikkelin seuraksi suosittelemme Café au lait -kupillista ja Café Parisien soittolistaa.

Miltä tuntuisi kävellä patonki kainalossa Seine-joen kupeessa? Maistuuko suudelma Eiffel-tornissa aina yhtä jännittävältä? Onko Moulin Rouge oikeasti yhtä upea kuin elokuvissa? Jos tekstitauluihin, postikortteihin tai julisteisiin on uskominen, Pariisi on aina hyvä idea. Kun kuvittelet mielessäsi sateiset kadut, vilkkaat valtaväylät ja kuhisevat kahvilat, olet jo matkalla kohteeseen. Jokaisella on oma Pariisinsa. Kaupunki on maailman suosituin turistirysä. Eiffel-tornin maisemia on tähän mennessä käynyt ihastelemassa yli 200 miljoonaa turistia. Ääneen ajatteleva, aina kaikkea vastustava ja kaiken nähnyt kaupunki ei jätä kokijaansa kylmäksi. Vaikka maailman romanttisimmaksi paikaksi tituleerattu metropoli on kliseiden klassikko, se jaksaa houkutella luokseen vuodesta toiseen. Täällä löytöretket eivät lopu koskaan. 

Jos vuosisatojen patinoima taiteilijoiden kehto olisi ihminen, hänellä olisi punatut huulet, savukkeen täyttämä suu, korkeat korot ja ylväs ryhti. Sellainen on Pariisi – kaupunkien kiiltokuva.

Kirjoita kahvilassa

Jos Pariisissa haluaa välttää vyölaukkuturistien pahimmat virheet, kannattaa opetella muutama ranskankielinen kohteliaisuus, katsoa lähtiessä peiliin ja käyttäytyä reippaan itsevarmasti. Tie huippuravintoloiden ikkunapöytiin tai kahvisalonkeihin ei aukea Crocs-sandaalit jalassa. Olitpa sitten tilaamassa shampanja-aamiaista tai macaron-leivosta, on kohteliasta herroitella, rouvitella ja neiditellä. Täällä monsieur-, madame- ja madamoiselle -sanojen käyttöönotto on sekä suotavaa että sivistynyttä.

Pariisissa jokainen kahvila on yhtä kuin potentiaalinen paikka kirjoittaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että mitä enemmän nimekkäitä, jo maallisen elämänsä jättäneitä kanta-asiakkaita paikassa on luuhannut, sitä korkeammat ovat nykyhinnat. Kun kahvista maksaa 3–4 euroa per kuppi, maksaa samalla elävästä museosta vanhaa aikaa tihkuvassa brasseriassa eli kahvilassa. Tämän päivät Sartret bongaa silti todennäköisimmin uusista taiteilijakortteleista tai piilossa sijaitsevista kapakoista. Kahvia kuuluu nauttia hitaasti, eikä juoruamista, lehden lukemista tai ihmisten tiirailua sovi unohtaa. Täällä viipyily on enemmän kuin sallittua, ja henkilökunnan töykeys tavaramerkki.

Café au lait eli iso kupillinen maitokahvia on paikallinen tapa aloittaa päivä. Vasta päivällisen jälkeen juodaan pieni kupillinen vahvaa mustaa kahvia. Ranskalaiset eivät ole yhtä innokkaita kahvinjuojia kuin suomalaiset, vaan he panostavat enemmän seurusteluun, nautintoon ja ympäristön tarkkailuun.

“Coffee is real good when you drink it; it gives you time to think. It’s a lot more than just a drink; it’s something happening. Not as in hip, but like an event, a place to be, but not like a location, but like somewhere within yourself. It gives you time, but not actual hours or minutes, but a chance to be, like be yourself, and have a second cup.”
– Gertrude Stein

Kuten pitkään Pariisissa asunut avantgarde-kirjailija edellä antaa ymmärtää, jo pelkkä kahvilakulttuuri riittää syyksi hypätä lentokoneeseen. Ranska ei olekaan yhtä kuuluisa kahvistaan kuin kahvilakulttuuristaan. Rakkauden kaupungissa kahvilat näyttelevät pääroolia.

Kuppilat ovat kohtaamispaikkoja, olohuoneita, herkuttelukeitaita, kirjailijoiden toimistoja ja korttelin juorukerhoja. Paikkoja, jotka ovat elämisen keskiössä. Lattevaahtosydämiä, tummapaahtoa ja tuulihattuja kannattaa metsästää etenkin Seinen vasemman rannan latinalaiskortteleissa tai trendikkäältä Marais’n alueelta.

Ernest Hemingwayn, Oscar Wilden tai Simone de Beauvoirin kaltaisten kirjailijoiden lempikaupunkina tunnettu Pariisi tarjoaa tunnelmalliset kulissit niille, jotka rakastavat leikkiä sanoilla. Suomalaisista Albert Edelfeltin, Mika Waltarin ja Jean Sibeliuksen tiedetään viihtyneen Pariisin katukahviloissa. Pariisin kaduille johdattavia kirjoja ja elokuvia onkin tehty lukuisia. Kuuluisista kävijöistä tunnetuissa kuppiloissa on parannettu maailmaa 1700-luvulta lähtien. Mainittakoon, että filosofipariskunta Jean-Paul Sartren ja Simone de Beauvoirin kantapaikasta Café de Floresta on muodostunut myös nykykirjailijoiden tapaamispaikka ja turistinähtävyys. Nimekkäät taiteilijat, kirjailijat ja itseään älykköinä pitäneet ovat tavanneet toisiaan myös Seine-joen vasemman rannan kahviloissa, joista kuuluisimpia ovat Café de Floren lisäksi muun muassa Le Procopé ja Brasserie Lipp. Täällä kukaan ei tule koputtamaan olkapäällesi, vaikka kuuntelisit vaimeaa puheensorinaa ja omaa ajatuksenvirtaasi paikassa useamman tunnin. Jos päädyt leivoskahvilan sijaan katukahvilaan, muista varoa kierteleviä lehtimyyjiä, jotka voivat napata lompakkosi kuin ohimennen.

Tummapaahtoista kahvia ja kulttuuria

Kirjailija Henry Millerin mukaan Pariisin kadut laulavat, kivet puhuvat. Talot tihkuvat historiaa, loistoa ja romantiikkaa. Jäljittelemätöntä eleganssia ja tyyliä. Suurkaupunki kuhisee kulttuuritarjontaa, näyttelyn avajaisia, elokuvien ensi-iltoja, tapahtumia ja ennen kaikkea tekemistä. Kausimuoti esittäytyy ikkunoissa, kun pariisilaiset tervehtivät toisiaan toreilla. Ei ole ihme, miksi ranskalaisia kutsutaan nautiskelijoiksi. Ruoastaan kuuluisassa Ranskassa voi törmätä mukavaan illallispaikkaan vaikka sattuman johdattamana.

Pariisi on paratiisi niin kulttuurin ja historian harrastajalle, muotifriikille, herkuttelijalle, shoppailijalle kuin yökyöpelillekin. Entisen suurvallan mahtia heijastavaa komeaa arkkitehtuuria riittää silmäiltäväksi mihin tahansa kulkeekaan. Louvre, Notre Dame, Riemukaari, Champs-Élysées, Monet'n puutarha, Concorden aukio tai Rue Royale tekevät vaikutuksen vaativampaankin makuun. Kun pakollinen kävelykohde Avenue des Champs Élysées merkkiliikkeineen on nähty, voi lähteä hakemaan tunnelmapaloja Amélie-elokuvasta tutuilta Montmartren kukkulan pikkukujilta.

Samalla reissulla voi vierailla kaupungin korkeimman kukkulan huipulla sijaitsevassa valkoisessa Sacré Coeurin basilikassa, jonka lähialueelta löytyy myös kuuluisa Moulin Rougen kabaree. Julkisuuden henkilöiden perään utelevien kannattaa vierailla myös Pariisin komeimmalla hautausmaalla Père Lachaisella. Sen mullissa lepää monia kuuluisuuksia kuten laulajatar Edith Piaf ja The Doors-yhtyeen keulahahmo Jim Morrison.

Jo vuosien ajan kahvilat ovat olleet avainroolissa Pariisin älyllisessä, poliittisessa ja taiteellisessa kehityksessä. Kun kahvihammasta alkaa kolottaa, vaihtoehtoja on monia. "Un café, s'il vous plaît" -lauseella saa eteensä tujun espresson pienessä kupissa. St-Germain-des-Prés'n kahviloissa ulkotuolit on sijoitettu kaikki kadun suuntaisesti. Täällä näet ja tulet varmasti nähdyksi. Kokeile ranskalaista Carte Noire -kahvia ja koe, miltä Pariisi maistuu. Mika Waltari sen jo tiesi: Pariisi vaistoaa ja tajuaa vivahdukset, nyanssit, etevämmin kuin mikään muu kaupunki tässä maailmassa.

Pariisi on aina hyvä idea.

 

Nojatuolimatkat eivät lopu tähän! Lue artikkelimme myös Barcelonasta, miljoonakaupungista, jonka kahvilat houkuttelevat luokseen.

Pieni perussanasto:

Ilmaisuja:

Merci = Kiitos

Non merci = Ei kiitos

Oui = Kyllä

Qui = Kuka

Pourquoi = Miksi

La Finlande = Suomi

Au revoir = Näkemiin

Bonjour = Päivää

Salut! = Hei

Je ne sais pas = En tiedä

s'il vous plaît = pyyntöjen, kysymysten jälkeen

 

Kahvisanasto:

Un café = Espresso pienessä kupissa 

Un café noisette = Pieni espresso, johon on lisätty tilkka kylmää maitoa.

Un café allongé = Espresso, johon on lisätty kuumaa vettä.

Un café crème = Espresso isommassa kupissa. Päälle lisätään lämmintä maitoa.

Un cappuccino = Perinteinen cappuccino eli espresso allongé, jonka päälle on lisätty maitovaahtoa ja kaakaojauhetta.

 

Lähteinä käytetty muun muassa:

Pariisi, Versailles, Giverny, a'la Helena Petäistö. Kustannusosakeyhtiö Otava 2014.

Pariisi, kirjailijan kaupunki, toimittanut Kristina Ranki. Gummerus Kirjapaino Oy 2003.

Mondo matkaopas, Pariisi. Otavan Kirjapaino Oy, 2012.

Pariisi, matkaopas, Berlitz

 

Teksti: Jenna Lehtonen