Laura de Lillen kahvijuttusarja alkaa!

Hei kahvin ystävät!

Olen Laura Pollari, 26-vuotias maailmanmatkaaja, kirjoittaja ja intohimoinen kahvittelija.

Nimeni saattaa olla tuttu ulkomaanseikkailuihini keskittyvästä Laura de Lille -blogista. Menneenä syksynä olin niin ikään mukana kahvi-ikoni Paulan tyyliuudistuksessa.

Pauligin vieraskynänä toimin kevääseen 2015 asti. Kuten olettaa saattaa, luvassa on paljon kahviteemaista asiaa. Kuusiosaisessa sarjassa tutkailen kahvin muuttuvaa maailmaa ja lempikahviloitani tutkimusmatkailijan elkein – sekä meiltä että maailmalta aina Euroopasta Amerikkoihin.

Kuka sitten olen kahvittelijoitani? Siitä kerron sarjan alkajaisiksi avaamalla hiukan henkilökohtaista kahvihistoriaani.

Kahvin makuun pääsin alkujaan rippikouluiässä – tosin teini-ikäiselle tyypillisin tarkoitusperin. Lempijuomani mahdollisti yövalvomisen ja aamun pikkutunneille venyneet ompeluhetket. Suhteeni kahviin (ja nukkumiseen) on onneksi sittemmin normalisoitunut: nykyään nautin kahvini hitaasti rentoutuen, mieluiten aamiaisen tai kirjoitustauon lomassa. Mieluisin kahvitteluajankohtani sijoittuu aamutuimaan – parhaat hörpyt otan kotikeittiössä auringon vielä noustessa. Kahvinkuluttajana olen tyypillinen suomalainen. Vuodessa kahvia kuluu pikkueläimen painon verran.

Kahvittelun tapakulttuuria olen oppinut ja omaksunut myös ulkomailta. Pariisin-vuosinani hankin (ja myös rikoin) elämäni ensimmäisen pressopannun ja opettelin juomaan tujuja tuplaespressoja. New Yorkissa piskuiset kahvikupit vaihtuivat jättimukeihin ja dollarin katukahveihin. Unohtumattomimman kahvielämykseni koin Jamaikan maaseudulla, jossa maistoin maailmankuuluja Blue Mountain -kahvipapuja. Yhtä suurella lämmöllä muistelen telttaretkeä Islannissa, jossa valmistimme hätäsumppeja halpismarketin murukahvista.

Oli maistelukokemus millainen tahansa, jokaisella tekemälläni matkalla on oma sympaattinen kahvimuistonsa.

Kotioloissa luotan mutteripannun ja keskitumman paahdon yhdistelmään.

Ulkona kahvitellessa tilaan useimmiten americanon. Lempikahviloissani tärkeintä ovat teeskentelemätön, intiimi tunnelma, hyvä soittolista ja maltillinen kahvimenu.

Kaiken kaikkiaan luonnehdin itseäni ennakkoluulottomaksi ja rohkeaksi kahvinjuojaksi, joka nauttii sumppinsa toisinaan maitovaratta – vaihtelu kun virkistää myös kahviasioissa. Lisäksi minulla on mystinen mieltymys korvapuusteihin ja oranssinvärisiin mukeihin. Niitä tullaan takuulla näkemään myös juttusarjani kuvissa.

Tervetuloa mukaan, uusi ja vanha kahvittelija!

Kuten itse keksitty sanonta kuuluu: ystäviä ja kahvikavereita ei ole koskaan liikaa.