KERRAN PAULA AINA PAULA: TARU MARJAMAA

Tapasin Pauligin 12. Paulan, nykyisen Elle-lehden päätoimittajan, muodin sanansaattajan ja neljän lapsen äidin, Taru Marjamaan Punavuoren tyylikkäässä punavuorelaisessa bistrossa lounaan merkeissä. ”Punavuoren Paula”, Taru kertoi minulle Paula-vuosistaan, hakuprosessista sekä siitä, mitä eväitä tehtävä antoi tulevaisuudelle. 

Toimit Paulana vuosina 1996 – 1999. Miten päädyit hakemaan Paulaksi?

Tuolloin Suomessa elettiin nousukautta ja lehdissä oli paljon työhakemuksia. Helsingin Sanomissa oli uuden Paulan hausta erittäin mielenkiintoinen ja pysäyttävä työnhakuilmoitus, joka oli sivun kokoinen. Ilmoituksessa oli valtaistuin, Paulan Sääksmäen kansallispuku vailla kantajaa, ja teksti ”oletko valmis hyppäämään tähän pukuun”.

En tuolloin tiennyt paljoakaan Paulan tarinasta tai sen enempää työnkuvasta, mutta äitini kannusti minua hakemaan, sillä hänen mielestään sovin tehtävään erinomaisesti. Olin tuolloin juuri valmistautumassa kevään ylioppilaskirjoituksiin.

Hakuprosessi tapahtui samaan aikaan ylioppilaskirjoitusten kanssa…

Kerro hieman hakuprosessista?

Hakuprosessi oli myös tuolloin pitkä ja monivaiheinen. Se sisälsi psykologiset testit, koekuvaukset, täydellisen lääkärintarkastuksen, sekä tuolloin hyvin perinteisen koeillallisen, jossa illallistettiin yhdessä tuomareiden ja muiden Paula-tyttö ehdokkaiden kanssa.

Erityisesti mieleeni on jäänyt päivä paahtimolla, kun meidät kaikki hakijat puettiin Pauloiksi ja meistä kuvattiin video, jossa näyttelijä Ritva Valkama esitti hankalaa asiasta ja meidän tuli voittaa hänet puolellemme.

Sain kuulla valituksi tulemisesta päivänä, kun olin lähdössä ensimmäistä kertaa New Yorkiin lomamatkalle. Innostusta oli vaikea peitellä, sillä en saanut kertoa valinnan tulosta.

Toukokuun 31. päivä sain ylioppilaslakin ja samalla viikolla, 6.6 minut ”kruunattiin” uudeksi Paulaksi.

Kuvaile lyhyesti Paulan työtä?

Työ oli paljon matkustamista ja olin paljon poissa kotoa. Tuolloin Paulan työ oli ikään kuin konsulentin työtä ja markettikahvituksia oli paljon muiden tapahtumien ohella.

Koin, että maakuntien tapahtumissa Paulan läsnäolo oli tärkeää ja kohtaamisilla oli suuri vaikutus ihmisiin, sillä heillä oli enemmän aikaa. Helsingissä oltiin kiinnostuneempia nousevista kahvitrendeistä kuin Paulasta.

Kirjoittaminen oli myös tuolloin lempiaiheitani ja sain kirjoittaa Paula-lehteen Paula-palstaa sekä vastata asiakaskirjeisiin – tuolloin Pauligilla oli jo sähköpostit käytössä.

Paras muisto Paula-ajalta?

Voisin sanoa, että mieleeni on jäänyt parhaiten Presidentti Martti Ahtisaaren kahvitukset, joissa sain olla mukana kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta tapahtui komeilla Savonlinnan oopperajuhlilla, korkealla tornissa, ja toinen kerta Vuosaaren kauppakeskus Kolumbuksen avajaisissa.

Mitä eväitä sait Paulan työstä tulevaisuudelle?

Päätin heti alusta lähtien, että tuo pesti hoidetaan kunnialla alusta loppuun. Pidin työtä hyvänä porttina tulevaisuuteen, koska Paulan työ on niin ainutlaatuista. Se oli kuin eräänlainen korkeakoulu lukion jälkeen.

Lukuisat kohtaamiset ihmisten kanssa antoivat minulle paljon esiintymisvahvuutta, enkä enää jännittänyt puhumista isollekaan yleisölle.

Seuraatko yhä Paulan tarinaa?

Kyllä silloin tällöin, ja nykyään seuraaminen on helpompaa sosiaalisen median kautta. Uuden Paulan valinta on kuitenkin aina se kaikista kiinnostavin.

Mitä mieltä olet Paulan uudistuksesta?

Uudistus on tosi hyvä juttu! Sen lisäksi, että fyysinen kohtaaminen ihmisten kanssa on aina ollut tärkeää, on aivan mahtavaa, että Paula on nyt myös helposti tavoitettavissa somessa. On hienoa, että uudistunut Paula on helposti myös nuorten suosimissa kanavissa.

Tärkein kahvihetkesi?

Tärkein on ehdottomasti aamukahvi. Valitsen hotellin aina sen mukaan, voiko siellä itse tehdä kahvia, sillä ennen tapaamisia tarvitsen myös oman hetken kahvin kanssa.

Suosikkikahvini ovat Juhla Mokka -suodatinkahvi ja cappucino.

Kiitos Taru Haastattelusta <3

 

Ystävällisesti

Maija

Pauligin 19. Paula