Kerran Paula, aina Paula: Noora Ylikoski

Kävin tapaamassa edeltäjääni, Pauligin 18. Paulaa Nooraa, hänen kotonaan Tuusulassa. Pakko paljastaa, että Noora on kyllä aikamoinen kodinhengetär. Pöytä oli laitettu koreaksi ja tarjolla oli kinkku- ja mustikkapiirakkaa tummapaahtoisen Brazil-kahvin kanssa. Oli ihana nähdä Noora pitkästä aikaa ja jutella tyttöjen juttujen lisäksi myös hieman hänen Paula-vuosistaan.

Miten päädyit hakemaan Paulaksi?

Minun piti hakea tehtävää jo vuonna 2010, kun edeltäjääni, Ulla Ristikaria, haettiin. Kirjoitin tuolloin hakemuksen jopa valmiiksi, mutta en koskaan lähettänyt sitä eteenpäin.  Asuin tuolloin Gran Canarialla ja toimin matkaoppaana, joten mahdollisuuteni osallistua pitkään hakuprosessiin olisi ollut jopa mahdottomuus. Aika ei tuolloin siis ollut oikea, mutta kun vuonna 2013 asuin Suomessa ja tein töitä lentoemäntänä, elämäntilanteeni salli mahdollisesti Paulaksi ryhtymisen ja lähetin vihdoin hakemuksen. Tiesin kuitenkin, että hakuprosessi on pitkä ja hakijoita paljon.

Mikä Paulan työssä kiehtoi?

Työssä yhdistyivät kaikki osa-alueet mistä pidin ja mistä minulla oli jo aikaisempaa työkokemusta: asiakaspalvelu, matkailu sekä kahvimaailma. Ulkomailla oli tullut jo aikalailla reissattua työn puolesta, mutta Suomi oli minulle melko tuntematon. En esimerkiksi koskaan ollut käynyt Suomen Lapissa ja Kiiminki oli pohjoisin paikka, missä olin käynyt.

Kerro hieman hakuprosessista?

Hakijoita oli muistaakseni vajaa 200. Lähetin hakemukseni tammikuussa, jonka jälkeen pääsin eteenpäin prosessissa videohaastatteluun. Tämän perusteella meitä pääsi 15 hakijaa työnantajapäivään Vuosaaren paahtimolle, jossa meillä oli päivän aikana erilaisia tehtäviä ja haastatteluita. Työnantajapäivästä jatkoon pääsi enää vain viisi, jotka pääsivät vielä psykologisten testien kautta koekuvauksiin studiolle.

Mitä pidemmälle prosessissa pääsin, sitä enemmän työtä halusin. Hakuprosessin viimeinen vaihe olikin finaalipäivä, jossa meitä oli enää vain finalistit jäljellä. Tämän jälkeen koin todennäköisesti elämäni pisimmän viikonlopun, sillä tieto valinnasta tuli vasta maanantaina.

Kun soitto vihdoin tuli ja tieto siitä, että minusta tulisi 18. Pauligin Paula, lysähdin parvekkeen lattialle itkemään, toki onnesta. Siinä meni hetki aikaa sulatella, mitä on tapahtunut.

Työt alkoivatkin kahden viikon päästä puhelusta.

Paras muisto Paula-ajalta?

Yhtä parasta muistoa on mahdotonta sanoa, sillä niitä on monia. Kaikki kuitenkin liittyvät asiakkaiden kanssa käytyihin keskusteluihin. Olen päässyt paikkoihin, joihin en ollut koskaan kuvitellut pääseväni  ja olen saanut tutustua Suomeen – esimerkiksi jokainen maakunta on tullut vierailtua läpi.

Paulana pääsin myös osallistumaan moniin tapahtumiin ja niistä päällimmäisenä mieleen on jäänyt kesän tapahtumat, esimerkkinä Kimmo Timosen hyväntekeväisyys -golftapahtuma Kime4Kids, jossa Paulat ovat aina olleet mukana.

Kuvaile lyhyesti, millaista Paulan työ oli:

Työ oli antoisaa, mutta hektistä ja samalla erittäin mielenkiintoista. Kun työskentelee eri paikkakunnilla, eri ihmisten kanssa, ei kahta samanlaista päivää ole. Paulan työ oli minulle matkustamista ja seikkailua.

 Työ on antanut minulle hyvät eväät tulevaisuudelle ja paljon lisää rohkeutta sekä itsevarmuutta. Työ on antanut vahvemman suunnan työelämälle, sillä nyt olen varma, että haluan ehdottomasti työskennellä ihmisten parissa tulevaisuudessakin.

Kerro vielä lempi kahvisi:

Pauligin kahveista ehdottomasti alkuperämaakahvi Mexico ja Presidentti Gold Label. Kahvilassa tilaan aina cafe latten tai cappucinon.

Kiitos Noora haastattelusta, sekä hetkistä joita olen saanut jakaa kanssasi!

Kesäisin terveisin

Maija 

Pauligin 19. Paula