Kerran Paula, aina Paula: Maisa Venäläinen

Tapasin kuudennen Pauligin Paulan, Maisa Venäläisen, Kouvolassa ja pääsin haastattelemaan häntä Paulan työstä ja miten hän päätyi pestin jälkeen nykyiseen työhönsä kahvilayrittäjäksi Kotkassa sijaitsevaan Café Tulikukkoon.

Työskentelit Paula-tyttönä vuosina 1977-80. Kerro millaista Paulan työ oli ennen.

Maisa: Paula-tytön työ kesti silloin kolme vuotta ja oli jo siihen aikaan liikkuvaa. Tein noin 80 matkapäivää vuodessa. Työhön kuului Paula-palvelussa työskentely, PR-tehtävät, messuja ja kuvauksia. Kuvani oli kahvipaketeissa ja minusta tehtiin myös paperinukke. Paulan työ oli haastavaa työtä, jossa ei kellonaikaan tuijoteltu. Aina tuli olla edustuskunnossa. Tasapainoksi kävin lenkillä ja otin aina työmatkoille ulkoiluvaatteet mukaan. Yhtiön sisällä oli lämmin tunnelma ja mm. alueen myyntiedustajat hakivat iltaisin koteihinsa syömään yhdessä heidän perheidensä kanssa. Terveisiä – muistan heitä lämmöllä. Mitähän kuuluu sille tytön alulle, joka teki jo alakouluiässä erinomaisia sarjakuva-piirroksia?

Miten päädyit hakemaan Paulan pestiä?

Maisa: Olin hyvin työorientoitunut ja elämänvaihe oli sopiva, ajattelin, että voisi tehdä jotain yllättävän kivaa. Asuin silloin Tampereella ja työskentelin opiskelun ohella osa-aikaisesti Mia-Mekossa. Nähdessäni Paulan hakuilmoituksen lehdessä, innostuin heti. Alle kaksikymppisenä päätin, että haluan oman asunnon ja ennen kuin minut valittiin Paulaksi, olin jo hankkinut lainan ja oman yksiön.

Mitä valituksi tuleminen merkitsi sinulle?

Maisa: Se oli tosi iso, ihana yllätys! Koska olin jo tehnyt kauppaa, minun oli helppo lähestyä ihmisiä, enkä pelännyt heitä. En jännittänyt edes TV-mainoksen kuvauksissa, jossa oli raadissa kauppiaita ja Pauligin yhteistyökumppaneita sekä yrityksen omistajat sekä hallituksen jäseniä. Kun toisia tyttöjä jännitti kuvauksissa, otin äidillisen roolin ja tsemppasin heitä.

Olet edelleen kahvialalla, miten päädyit kahvilayrittäjäksi?

Maisa: Jo ennen kuin lopetin Paulana, olin päättänyt, että alan yrittäjäksi. Muutin Helsingistä Kouvolaan, koska äitini asui siellä ja oli jo silloin avun tarpeessa. Kouvola-talo tuntui luontevalta valinnalta ensimmäisen kahvilani paikaksi. Nykyisin toimin kahvilayrittäjänä merenrannalla sijaitsevassa omassa kiinteistössä, Café Tulikukossa ja pitää mainita, että yritykseni on tällä hetkellä myynnissä eli kahvila-ravintola alasta kiinnostuneet - herätys!

Seuraatko yhä Paulan tarinaa?

Maisa: En täysin, mutta olen tietoinen henkilövalinnasta parin, kolmen vuoden välein. Ja minulla on ollut ilo tavata jokainen Paula tähän mennessä. Omassa työssäni tapaan kymmeniä ihmisiä päivittäin, jo kolmenkymmenenvuoden ajalta, ja työ itsessään on mukavaa sekä hektistä. Vapaa-ajan liikun mieluummin Bivis-koirani kanssa metsissä kuin esimerkiksi Facebookissa!

Mikä on ikimuistoinen Paula-aikainen kokemuksesi?

Maisa: Torsten Paulig harrasti miesvoimistelua ja hän oli kutsunut minut kahvittamaan, muistaakseni syntymäpäivänsä kunniaksi, voimisteluseuruettaan. Seurasin salaa parvelta, kun vanhat herrat hienoissa urheiluvetimissään voimistelivat salissa. Lopulta Torsten kertoi muillekin läsnäolostani, viitaten parven suuntaan. Minä vilkutin heille ja kutsuin kahville.

Mikä on lempikahvisi?

Maisa: Lempikahvi määräytyy mielialan mukaan. Pidän Juhla Mokka -kahvin mausta, mutta teen nykyään paljon myös omia sekoituksia. Juhla Mokkahan maistuu parhaalta perinteisen pullan kanssa, jossa on guatemalalaista kardemummaa ja aitoa vaniljaa. Rakastan myös hyvää cappuccinoa, omistan upean italialaisen Elektran, joka on manuaalinen laite. Jauhan valitsemani espressopavut  itse.

Herkutteluhetken vietän normaalia vahvemman cappuccinon, vaniljajäätelön ja hyvien ystävien seurassa.

Kiitos Maisa haastattelusta ja aurinkoista kesää!

Kahviterkuin,

Noora