Kahvimarjateetä, nakukahvoja ja rentoa meininkiä Berliinissä

23.10.2013

Kävimme tutustumassa Berliinin kahvilakulttuuriin kiertämällä kaupungin trendikkäimpiä ja suosituimpia kahviloita. Vinkit hyvistä kahviloista saimme kollegoiltamme Berlin School of Coffee :sta.

The Barn

The Barn oli kahviloista uusin ja niin trendikäs, että häkellytti. Ilman osoitetta kahvilaa ei olisi löytänyt, ulkona ei ollut kylttiä ja ikkunat olivat huurussa. (Ja se osoite: Auguststraße 58, 10119 Berlin)

Berliinin kahvikulttuurissa meininki on kovin samankaltainen kuin Helsingissä, toki suurkaupungin välimatkat ovat vähän eri luokkaa kuin täällä meillä. Suurin osa kahviloista on perinteistä ”massaa”, kahvilat muistuttavat toinen toisiaan, mitään vikaa niissä ei sinänsä ole, mutta eivät ne mieleen jää. Tosin jo muutamassa trendikahvilassa käytyämme, huomasimme, että kyllä nekin kahvilat muistuttivat keskenään kovasti toisiaan. Voikin siis sanoa, että jos niin sanotut massa-kahvilat eivät erotu toisistaan, niin kyllä nämä hifistely-kahvilatkin aika lailla samasta puusta veistettyjä ovat!

Latte art

Näissä kahviloissa latte art oli ennemmin sääntö kuin poikkeus. Mikäköhän on seuraava erottautumisen keino? Käsintehdyt konvehdit kahvin seurana? Persoonalliset astiat?

Huomattavaa on, että kahviloita pyörittävät lähinnä ulkomaalaiset. Saksalaisen leipomokulttuurin huomaa kahvilan tiskillä, herkullisia kakkuja ja muita leivonnaisia on tarjolla pienimmässäkin kulmakuppilassa. Kaikki kahvilat, joissa kävimme olivat sisustukseltaan huomattavan rentoja, rosoisia ja - ihan kuten meillä Suomessakin – pelkistetty sisustus oli valloillaan.

Miljööltään ja hengeltään paikat muistuttivat kovasti esimerkiksi Suomen Good Life Coffeeta ja Kellohallia. Tarjooma puolestaan oli hyvin kahvipainotteista: espressopohjaisia erikoiskahveja ja käsinsuodatettuja kahveja.

lla valmistettu Kenya tarjoiltiin laseista.

Hario V60:lla valmistettu Kenya tarjoiltiin laseista.

Espresson valmistuksessa selkeä trendi oli nakukahvan käyttö, sekä perinteistä suurempi annos (yli 20g kahvia /tuplakahva) ja karkeamman jauhatuksen käyttö. Valittavissa oli aina vähintään kahta eri espressoa, joista toinen oli single-origin. Ruokavalikoimassa tarjolla oli tavallisesti kaksi eri vaihtoehtoa, ei sen enempää. Selkeä ero Suomeen oli, että pisarasuojista, tai vitriineistäkään ei niin perustettu. Eräässä kahvilassa croissantit olivat tarjolla keskellä lattiaa, suoraan kehätornista - siihen leipomokuorma oli varmaan aamulla purettu. Parissa kahvilassa oli oma paahtimo ja paahtokoneet olivatkin näkyvästi esillä ja osana sisustusta.

Bonanza Coffee Heroes

Bonanza Coffee Heroes oli pieni, mutta silti sisään mahtui mini-paahtimo.

Trendikästä tuntui olevan paahtaa espresso hyvin vaaleaksi. Monissa kahviloissa oli aktiivinen ”coffee society”, eli kahvilat järjestivät kiinnostuneille informatiivisia kahvi-iltoja, koulutuksia ja extempore-kahvikilpailuja. Eräs mielenkiintoinen, ja maistuva, trendi Berliinissä tuntui olevan kahvimarja. Mielenkiintoisimmissa paikoissa tarjolla oli Cascaraa, eli kuivatusta kahvimarjan lihasta valmistettua teetä. Monet maistamamme espressot myös maistuivat vahvasti kahvimarjalle – maku ei välttämättä jäänyt positiivisena mieleen, mutta mieleen se jäi ainakin!