Kahvilaunelmia

16.5.2011

Minulla on soma unelma. Haaveilen omasta kahvilasta. Kotoisasta ja omantakeisesta kivijalkakuppilasta, jossa minä itse olisin isoin auktoriteetti ja jota kaikki muutkin TIETYSTI rakastaisivat yhtä suurella hurmoksella.

Arvaan, ettei unelmani ole pätkääkään omaperäinen. Luin joskus jonkun akkainlehden teettämästä kyselystä, johon vastanneista ”vain” lähes puolet on ainakin jossain vaiheessa maalaillut taivaanrannalleen samanlaisia haavekuvia.  Se toinen puolikas vastanneista unelmoikin sitten omasta kukkakaupasta.

Puolustelen silti sillä, että olen ainakin yrittänyt tehdä töitä haaveeni eteen. Vuosi sitten, kun opiskeluni olivat päättymässä eikä oman alan töitä ollut näköpiirissä, täytin yhteishakukaavakkeita päämääränäni jonkin sortin ravintola-alan ammattilaisuus. Se haave tyssäsi, kun allekirjoitin työsopimuksen muihin hommiin Ravintolakoulu Perhon pääsykoepäivänä.

Kaatuneiden siirtyneiden opiskeluaikeitteni jälleen olen panostanut lähinnä vain matkusteluun, sillä uskokaa pois, se on yksi hedelmäisin tapa spottailla uusia visioita haavekahvilaan. Reissun päällä imen vaikutteita kaikista kokemistani kuppiloista: ruokalistoista, pöytäkoristeista, vessan sisustuksesta ja kahviloissa soivista musiikeista. Tähän asti inspiroivimpana maaperänä on toiminut Saksa, sillä en ehkä ikinä unohda Berliinin brunssikulttuuria ja Bremenin hippialueen kivijalkabaarien hullunhauskoja yksityiskohtia. Eräässäkin drinkkilista oli laminoitu vanhojen Bravo-teinikulttilehtien väliin ja takavasemmalla oli mahdollista pelata kasibittistä Nintendoa kerrossänkymäisen parven alla. Aivan kuin olisi palannut ystävän huoneeseen keskelle 90-lukua!

Tai no, ehkä omaan kahvilaani ei kuitenkaan tule parvea, mutta haaveilen yhä edelleen sellaisesta, joka tarjoaisi lounaaksi halpaa, voittoa tavoittelematonta kasvissoppaa korkealaatuisista raaka-aineista, iltapäiväkahville tuoretta pullaa ja illaksi miellyttävän miljöön ystävien tapaamiseen, tavoitteettomaan lorvimiseen ja kahvikupin vaihtamiseen tuoppiin tai drinkkiin.

Minkälainen olisi teidän ihan ikioma kahvila?