Jare Tiihonen on mieluummin muuttunut kuin juuttunut

Syksyn Paulig Cupsolo -kampanjan kasvoksi paljastui pitkällisten arvuuttelujen ja kuhinan jälkeen kuka muu muka kuin Cheek, eli Jare Henrik Tiihonen. Jare on tehnyt musiikkia nimellä Cheek vuodesta 1998. Tällä hetkellä hän on yksi suostuimmista suomalaisista miesartisteista ja teki viime elokuussa historiaa konsertoimalla loppuunmyydyllä Olympiastadionilla kahtena iltana peräkkäin.

Artisti kuvailee itseään suorasanaiseksi ja päämäärätietoiseksi.

Jos mulla on joku mielipide, niin en jätä kertomatta sitä jonkin ulkopuolisen asian takia tai siksi, että se ei ole korrektia. Aina pitää kuitenkin olla kohtelias ja hyväkäytöksinen ja kunnioittaa muita, Jare hymyilee.

Kaiken tekemisen keskiössä on artistin vahva visio siitä, mihin suuntaan seuraavaksi lähdetään. Visio lyö alkutahdit myös uuden levyn tekemiselle. Uusi albumi luo siten tarkat raamit myös keikoille, julkaisuille ja musiikkivideoille. Peräänantamattomuus ja tinkimättömyys ovat vieneet Jaren myös tukaliin tilanteisiin, kun levyä tehdessä keikkaillaan samaan aikaan.

Kerran yhdestä biisistä ei vaan tullut sellainen kuin piti. Sitten kiertueella mä näin unta, että mä murtauduin studioon keskellä yötä, kun tiesin etten vielä muutamaan päivään pääse toteuttamaan uutta ideaa. Kun viimein pääsin studiolle, ei biisi onnistunut vieläkään!

Vaikka ajatus onkin omassa mielessä vahva ja kirkas, vision vahvuuden testaaminen vaatii kyseenalaistamista. Kun joku kyseenalaistaa vision, on katsottava peiliin ja mietittävä onko suunta oikea. Jos ajatus on edelleen vahva, täytyy idea toteuttaa.

Mä haluan haastaa itseäni. Muuten mä en edes tiedä, olenko mä elossa.

Jare kokee jatkuvaa tarvetta päästä tekemään uutta ja kokeilla omia rajojaan. Kehittyä voi niin kirjoittajana, räppärinä, musiikin tuottajana kuin tekijänäkin. Uusien ihmisten ottaminen mukaan tekemiseen tuo tuoretta ideaa ja osaamista, sekä uusia näkökulmia.

Kun on tehnyt paljon, niin olisi tyhmää vaan alkaa toistaa itseään. Olisi hirveätä herätä huomaamaan, että tykkää vain kymmenen vuotta sitten tehdyistä jutuista. Joku saattaa sanoa, että tää juttu on muuttunut, mut mä sanoisin, et mun mielestä mieluummin muuttunut, kuin juuttunut.

Musiikkilajina hiphop on urbaania musiikkia, jolle luonteenomaista on ajan hermolla oleminen ja pinnalla olevien tunnetilojen välittäminen. Parhaimmillaan kappale sekä nostattaa yleisön mielialaa ja sisältää syvällisen sanoman.

Mä joudun ottaa aikaa elää, jotta on mistä taas kirjoittaa.

Artisti myöntää seinän tulleen vastaan useammankin kerran ja myös lopettaminen on käynyt mielessä.

Välillä sitä on maailman paras ja välillä taas mä en osaa mitään. Kuitenkin sitä aina huomaa, että ei tahdo eikä pysty tekemään mitään muuta.

Ystävien tuki ja kannustus on vaikeina hetkinä korvaamatonta. Jare myöntää kuitenkin, että mitä tarkemmaksi päässä oleva visio kehittyy, sitä enemmän siitä löytyy viilattavaa.

Kun laittaa itsensä koville siinä mitä tekee, niin onnistuminen on tosi palkitsevaa. Se on sitä kehitystä.

Jare kertoo olevansa valmis käyttämään kuinka paljon tahansa aikaa, jotta lopputulos on juuri se, mitä tavoiteltiin. Tekemällä kehittyy ja samalla ymmärrys laajenee uusille uomille. Artistin itsensä mielestä uusi levy on lähes aina ollut edellistä parempi.

Aina sitä ajattelee, että tämän parempaan ei pysty, että tässä on kaikki.

Itsensä haastamiseen, jatkuvaan kehittämiseen ja uuden luomiseen on kuitenkin selvä syy.

Jos ajattelee, miksi mä ajan itseni välillä melkein hulluuteen. Tietää kuitenkin, että tuonne mä haluan mennä ja mä haluan tehdä tätä.

 

Jaren haastattelu on koostettu 13.5.2014 kuvatun Paulig Cupsolo -kampanjan videoaineiston perusteella. 

 

Jare vieraili myös Pauligilla Vuosaaren paahtimolla ja osallistui kahvikoulutukseen. Mitä kaikkea päivän aikana tapahtui?