Helmenharmaa arki

24.10.2010

Joskus kaikki vaan sujuu. Sellaisina päivinä havahtuu uniltaan hyvin nukutun yön jälkeen jo varttia ennen herästyskellon piipitystä. Torkkunappia ei tee mieli painaa.

Aamukahvin ja Hesarin ehtii nauttia ilman kiirettä. Oma aikataulu osuu loistavasti yksiin kutosen ratikan kanssa. Raiteilla ei ole esteitä.

Duunissa hommat etenevät, parhaissa tapauksissa tekemisen meiningin saa tartutettua muihinkin. Ylitöitä ei tarvitse painaa ja automaattisumpin kerkeää juoda ennen kuin se kylmenee. Lounasaikaan voi piipahtaa läheisessä pelmenipaikassa.

Ihan parasta on jos sataa. Silloin voi olla kiitollinen siististä sisätyöstä ja viettää illan kotona ilman huonoa omaatuntoa siitä, että pitäsi olla ulkona kun on hyvä ilma. Voi syödä suomalaisista raaka-aineista uunissa muhinutta ruokaa ja juoda tuontipunaviiniä. On aikaa lukea hyviä kirjoja tai katsoa itkettävän ihanan leffan tai muutama jakso Lostia.

Silti nukkumaan ehtii ihmisten ajoissa, eikä tule kukuttua pikkutunneille saakka (ellei niitä Losteja ala katsomaan ihan tosissaan). Tyyny on hyvin eikä tarvitse herätä seuraavana aamuna niskat jumissa.

Tavallisia, toimivia päiviä ei muista arvostaa ennen kuin on ahtanut kalenteriinsa töiden lisäksi liikaa iltarientoja ja kokenut riittävän monta toivotonta torstaita. Arki on aliarvostettua!