Noin 125 miljoonaa ihmistä saa toimeentulonsa kahvista. Maailman kahvista suurin osa tulee pieniltä tiloilta. Maasta riippuen 60 - 80 % kaikesta kahvitiloilla tehdystä työstä tekee naiset. Kahvitilan asioista päättää kuitenkin useimmiten mies – ja sama pätee kyläyhteisön ja mahdollisen osuuskunnan asioihin.
Kahvin tuotantomaissa olen nähnyt paljon naisia sadonkorjuussa, mutta tavatessani osuuskuntien johtoa tai pientilojen omistajia, ovat naiset olleet taka-alalla. Poikkeuksena tästä on Vietnam, jossa maan sisäisestä kahvivälityksestä vastaavista kauppiaista 50 % on naisia. Sen sijaan maailman suurimmassa kahvintuottajamaassa Brasiliassa on kahvituotannossa hyvin vähän naisia - johtuen pääosin viljelyn ja sadonkorjuun koneellistumisesta. [1]
Muun muassa YK:n ja Maailmanpankin selvitysten mukaan naisten aseman vahvistaminen vaikuttaa positiivisesti koko tilan menestymiseen. Jos naisten mahdollisuuksia päästä paremmin käsiksi olennaisiin resursseihin kuten varallisuuteen, koulutukseen ja päätöksentekoon helpotetaan, koko yhteisö hyötyy. Naisten hiljainen tieto, kokemus ja näkemys tulee saada kanavoitua yhteisön hyvinvoinnin lisäämiseksi. Naisilla on tärkeä rooli maataloudessa, ruuan turvallisuuden takaamisessa, vedenhankinnassa ja terveydenhuollossa.
Naisten asemaa parantavat hankkeet on linkitettävä syvälle yhteisöön. Yksittäiset naisprojektit jäävät helposti irrallisiksi ja niiden vaikutukset lyhytaikaiseksi, jos hankkeet eivät sovellu paikallisiin tapoihin ja oloihin. Pysyvät tulokset edellyttävät asennemuutosta koko yhteisössä. On varmistettava, että koko yhteisö, myös miehet, voivat hyväksyä hankkeet ja antaa niille tukensa. Sukupuolten tasa-arvo voidaan saavuttaa vain yhteistyöllä ja siksi miehet on saatava mukaan edistämään naisten asemaa. Tasa-arvo parantaa miestenkin elämää – kun naiset ovat onnellisempia ja voivat paremmin, perheen ja koko yhteisön hyvinvointi lisääntyy.
Ugandan projektissa panostetaan sukupuolten tasa-arvoon
Olemme tarttuneet tähän haasteeseen omien ICP-projektiemme kautta konkreettisimmin Ugandassa. Ugandassa on n. 36 miljoonaa asukasta ja se sijaitsee päiväntasaajalla Itä-Afrikassa. Pohjois- ja länsiosa ovat kärsineet kuivuudesta ja nälänhädästä, mutta eteläosan sademetsäalueella on satanut jopa liikaa. Ihmiset kärsivät diktaattori Idi Aminin aikana julmuuksista, joista maa on vieläkin toipumassa. Alkoholin kulutus henkeä kohti on ollut maailman suurinta. Ugandassa on n. 2,5 miljoonaa AIDS-orpoa.
Käytäntö on osoittanut, että sadosta saatavat suuremmat ansiot eivät yksistään takaa kahvin pienviljelijäyhteisöjen parempaa toimeentuloa. Tämän vuoksi ICP:n projekti Länsi-Ugandan Kasesessa ei pyri ainoastaan kehittämään viljelykäytäntöjä, vaan panostaa vahvasti myös sukupuolten tasa-arvon vahvistamiseen.Naisilla on muun muassa tasapuolisenen mahdollisuus osallistua ICP-n puitteissa annettavaan viljelykoulutukseen. Kun puolisoiden välinen yhteistyö lisääntyy, tehostaa se koko pienviljelijöiden yhteisön toimintaa. Ihanteellisessa tilanteessa aviomies ja vaimo tekevät päätökset yhdessä ja jakavat tilan tehtävät tasapuolisesti. .
Tähän mennessä jo 3000 kotitaloutta on osallistunut ICP:n järjestämiin pariskunta-seminaareihin ja tämän tuloksena 170 avioparia on ryhtynyt sukupuolten tasa-arvoa edistäviksi muutosagenteiksi yhteisössään.
Hankkeita tarvitaan toki lisää, jotta pysyvää muutosta voi tapahtua. Muutoksen tekeminen vie aikaa, mutta se on aloitettava. Onneksi maailmalla toimii useita organisaatioita kahvialalla työskentelevien naisten aseman parantamiseksi.
Elisa Markula
Paulig-konsernin Kahviliiketoiminnan johtaja
[1] Lähde: International Trae Centre: Women in Coffee